Kalastusvuosi 2011

No niin, vihoviimeinen kalastusreissu tänä vuonna tapaninpäivänä. Tai ei se oikeastaan ollut mikään kalastusreissu, kävinpähän vain heittelemässä meritaimenta rannalta Lauttasaaressa. Talvimyrskyn vuoksi vedenpinta oli todella korkealla ja sen vuoksi vesi oli todella roskaista. Kalat eivät todellakaan olleet rannan tuntumassa, mutta roskia vieheisiin tarttui sitäkin enemmän... Myöskään Sisä-Hattuun kahlaaminen ei oikein houkutellut, kun veden syvyys oli "kannaksella" syvimmillään noin puolitoista metriä ja mainingit löivät lounaasta.

Mitä vuodesta 2011 jää mieleen kalastuksen kannalta. Top viisi kalastuskokemusta seuraavassa:

1. Ennätyshauki, 11 kg lokakuussa (ks. 4.10.2011)
2. Gotlannin meritaimenreissu huhtikuussa lankomiehen kanssa ja 3,6 kg:n mertsari rannalta (ks. blogi 10.4.2011)
3. Heinäkuun kuhanuistelun kaksi parasta iltaa 20 ja 26 kalaa (ks. blogi 15.7.2011)
4. Hauenkalastusta kutulahdista toukokuussa ja kolmen ison kalan päivä (ks. blogi 15.5.2011)
5. Lankomiehen haukienkka marraskuussa 9,1 kg (ks. blogi 13.11.2011)

Toki monia muitakin unohtumattomia hetkiä vuoteen 2011 mahtuu, kuten kevään siikaonginta Larussa tai veneen uppoaminen syksyllä laiturissa ...

Saalista kertyi hyvin ja vieheenrakennus edistyi erityisesti uusien väri- ja pigmenttikokeilujen ansiosta. Kaikkiaan saalista kertyi seuraavasti: Haukia 133, joista vieraiden osuus 15 kpl. 100 kuhaa (ja siinä ohessa 6 ahventa), siikoja 27, meritaimenia 2 ja pitäähän ne kylkilahnatkin mainita, vaikka ei niitä voi varsinaisina saaliina pitää :) Hieno vuosi kaikkiaan. Seikkailut jatkuvat 2012...

Kylkilahnoja

Syksyn haukikausi päättyi sitten itsenäisyyspäivänä. Kelit alkoivat koventua, enkä halunnut ottaa riskiä siitä, että pakkanen ja jäät pääsevät yllättämään. Talven lähestyessä kalat ovat aivan kaislikkojen sisällä, ja kun sähkömoottorini ohjausmoottori tekin lakon viimeisellä reissulla, ei ollut vaikea tehdä päätöstä veneen ylös nostamisesta. Niinpä D-marinin kaverit nostivat veneen itsenäisyyspäivän jälkeen traikulle kevättä odottamaan. Odotuksesta tulee taas pitkä, mutta onneksi tiedossa on viikko kalastusta Floridassa helmikuussa. Talvi tulee kulumaan myös vieheitä rekennellessa. Esittelen niitä sitten kun tulee valmista...

Marraskuun puolivälin jälkeen tein vielä kolme reissua 19.11. (lankomiehen kanssa), 3.12. ja 6.12. Haukisaaliit laskivat kuin lehmän häntä ja veneeseen nousi vain 8 + 4 + 2 haukea, eikä mitään huomionarvoista kokojen suhteen. Koko syksyn haukisaalis veneeseen oli 46 kalaa (josta vieraat 6) ja lisäksi noin 6 kalaa Akon kanssa kalastettaessa. Veneen uppoamisesta ja kastuneen moottorin ongelmista huolimatta saalista tuli kohtuullisesti ja koko vuoden saalis ylitti reilusti 100 hauen rajan.

Talvikalastuksen yksi piirre ovat lahnat, joita alkaa tarttua sattumanvaraisesti jerkkeihin. Viimeisellä reissulla menin itse asiassa tarkoituksella erään lahden pohjukkaan, jonne massiiviset lahnaparvet kokoontuvat aina vesien kylmentyessä vuoden lopulla. Näitä ns. kylkilahnoja saa ko. paikasta "rajattomasti" sillä lahnaparvet ovat todella suuria. Vesi näyttää jopa tummalta siellä missä on suuria parvia. Kylkilahnojen kalastus on helppoa ja hauskaa. Heitä pitkä heitto lahnaparven yli ja kelaa tasaisesti jerkki sisään. Vähintään joka toisella heitolla saat tärpin, kun koukut tarttuvat lahnan selkään tai pyrstöön. Ja joka toinen tärppi jää kiinni, jos koukut vain ovat terävät. Kalat ovat kohtuullisen kokoisia, 1-2 kiloa. Vaikka hauenkalastajat eivät anna mitään arvoa tälle saalille, voi ko. kalastuksen tulkita eräänlaisena ekotekona. Tai jos pitää esim. savulahnasta, loppuvuonna voi hyvin täyttää pakastimen. Itsenäisyyspäivänä otin ylös 5 lahnaa kotiin vietäväksi. Ao.kuvassa tyypillinen kylkilahna ja "lahna" jerkki, joka antoi hyvin kalaa...

Loppuun vielä muutama kuva talviselta mereltä:

Syksyn hauenkalastuksesta

Tänä syksynä hauenkalastus on ollut yhtä tuskaa. Veneeni upottua itsekseen syyskuun alussa satamassa, kalastamaan pääsy on ollut tuuripeliä. Moottorin kuntoonsaattaminen on vienyt tuhottomasti aikaa ja vasta viime lauantaina (12.11.) se toimi ensimmäisen kerran moitteettomasti. Aikaa on siis kulunut kaksi kuukautta heverista...

Kalareissut ovat käytännössä olleet muutaman tunnin pyrähdyksiä ja usein satamaa vastapäätä olevaan kaislikkoon, kun moottorin hätävalot ovat alkaneet huutamaan milloin mistäkin syystä. Käytännössä tämän syksyn paras haukisesonki menetettiin. Siitä huolimatta veneeseen on syksyllä noussut 32 kalaa. Lisäksi Akon kyydissä sain lokakuun alussa (noin) 6 kalaa, joista suurin oli 11 kilon ennätyshaukeni.

Marraskuussa olen ehtinyt käydä kalassa kahdesti: lankomiehen kanssa 6. ja entisen luokkakaverini Jarmon kanssa 12. päivä. Lankomiehen kanssa kalastelimme ensin vajaat kolme tuntia tuttua lahtea ja veneeseen nousi kymmenen kalaa. Syönti oli hyvä ja kalat taistelivat vastaan kuin kesäkuussa. Veden lämpötila on säilynyt poikkeuksellisen korkealla, noin 6-7 c-asteessa, joten kalojen aktiivisuus on aivan eri luokkaa kuin marraskuussa yleensä. Tälläkin reissulla veneen moottori sammui yllättäen ja saimme jo hinausavunkin Taalintehtaan satamaan, kunnes kaikki alkoi taas toimia normaalisti ?!? Ehdimme vielä tunniksi lähikaislikkoon ja hämärän jo alkaessa laskeutua lankomiehelle pamahti 9,1 kg kala pikkujerkkiin(halo-värit) haspelilla heitettynä. Voi sitä riemua!! Olin niin tyytyväinen, kun kalan sai hän, sillä into hauenkalastukseen on nyt turvattu vuosikausiksi. Ennätys taisi nousta jostakin 3.x kg tasolta noin kolminkertaiseksi.

Seuraava reissu nyt lauantaina olikin sitten huomattavan haastava kelien suhteen. Ilma pilvinen, mutta täysin tyyni. Kalat olivat selvästi varovaisempia ja syönti todella heikkoa. Kalat kävivät lähinnä näykkimässä ja tönimässä vieheitä. Veneeseen nousi vain kolme ja ne kaikki tulivat ao. kuvan itsetekemälläni "särjellä". Lisäksi lukuisia tärppejä, mutta tartutus oli yhtä tuskaa, kun kalat parhaimmillaan vain näykkivät vieheitä. Toisaalta oli hienoa vain katsoa kristallinkirkkaassa vedessä, kun kalat kävivät katsomassa ja ihmettelemässä "saaliitaan" reviireilleen tunketumassa...

Veden lämpötila on säilynyt poikkeuksellisen korkeana tänä syksynä. Toivottavasti kelit pysyvät lämpiminä, niin kausi jatkuu joulukuulle. Joka viikonlppu on tarkoitus käydä haukikalassa niin kauan kun pääsee. Tosin helmikuulle on jo varattu viikon kalastusreissu lankomiehen kanssa Floridaan matalan veden heittokalastusta (Flatsfishing) harrastamaan. Kesällä 2010 sain kipinän ko. kalastukseen, kun olin perheeni kanssa Yhdysvalloissa ja pystyin ujuttamaan kaksi kalastuspäivää reissun Floridan osuuteen. Tästä kalastusmuodosta sitten myöhemmin lisää...

11

Erikoinen kalastuspäivä sunnuntaina. Lankomiehen kanssa liikkeellä puolestapäivästä alkaen. 10 min. ajon jälkeen moottorin hatävalot alkavat vilkuttaa, juuri kun olemme ensimmäisillä pelipaikoilla. Eikö sen koneen pitänyt olla kunnossa, sanoivat tsekanneensa!! Tunti pyörittiin sitten lohdutukseksi sähkömoottorilla: 2 veneeseen, suurempi noin 3 kg ja pari tärppiä. Ako soittaa ja kyselee, olenko Taalintehtaalla? Hienoa, pääsemme loppupäiväksi akon kyytiin ja uskomaton tapahtuu iltapäivän aikana: 11 kg täräyttää "särki" -jerkkiini. Punnitus, valokuvat ja kala vaihingoittumattomana takaisin mereen. Syksy pelastettu, uusi ennätys, 10 kg rikki, olkoon vene huollossa vaikka loppuvuoden!! On tämä hienoa, voisin jäädä loppuiäkseni tänne kalojen maailmaan...

Tosiaan kala tuli ao. kuvan särjellä, joka antoi keväällä mm. 7.1kg, 6kg ja 4,5kg kalan putken samana päivänä. Taitaapa mennä viehe vitriiniin!

Alkusyksyn hauki

Tänä syksynä hauenkalastus on jäänyt sattuneesta syystä vähemmälle, mutta onneksi vene on nyt korjattuna ja käytössä loppukauden. Alkusyksyn hauenkalastus on muuttumassa syksyn huippukaudeksi, joten seuraava kirjoitus alkaa olla relevantti vasta vuoden päästä.

Loppukesällä elokuussa ja syyskuun alussa kalat alkavat pikkuhiljaa siirtyä syvemmältä syksyn syönnösalueilleen. Tämä etenee kuitenkin vaiheittain. Hauki viihtyy parhaiten noin 14 c-asteen lämpötilassa, joten aivan alkusyksystä kalat ovat tyypillisesti isompien selkien/vesien reunoilla olevien rantojen läheisyydessä, joissa vesi syvenee nopeasti. Matalat kaislikkolahdet ovat vielä liian lämpimiä. Suurin osa kaloista on toki vielä syvällä, missä vesi on viileintä. Uistelemalla voit saada tähän aikaan hienosti isojakin kaloja, mutta keskityn nyt lähinnä heittokalastukseen veneestä jerkeillä.

Heittokalastajaa ohjaa tänä aikana veden lämpötilan ohella aurinko ja veden kirkkaus/sameus. Tähän aikaan vuodesta aurinkoa vielä riittää, joten päivällä kannattaa keskittyä ennen kaikkea eväiden syömiseen. Iltapäivällä kalat kuitenkin aktivoituvat ja parhaimmillaan se kestää hämärään saakka. Toinen hyvä syönnösaika on aamuvarhainen. Mitä pilvisempi päivä sitä paremmat mahdollisuudet kalansaantiin on keskipäivälläkin. Niin ja tuulta pitäisi olla edes sen verran että pinta on rikki. Jos todella haluaa maksimoida mahdollisuuksiaan aurinkoisena päivänä, kaloja kannattaa etsiä rannoilta, joille lankeaa puiden tm. varjo. Niiden suojissa hauet usein lymyilevät ja odottavat saalista. Koska vesi on nyt vuoden kierrossa sameimmillaan, jerkkeihin tarvitaan väriä. Ao. kuvassa on vuosien varrella hyvin toimineita jerkkejä loppukesän/alkusyksyn kalastukseen.

Myös luonnonvärit toimivat ja suosikkejani ovat perinteisesti olleet Taalintehtaan/Hiittisten kirkkailla vesillä hopeanhohtoiset värit. Varsinkin sinisävyiset alkavat toimia syyskuun edetessä. Seuraavaan kuvaan on valittu joitakin hyvin toimineita alkusyksyn hopeakylkiä.

Tälle kaudelle halusin uudistaa pakkiani. Seuraavassa kuvassa on uusia, saman väri/pigmentti -filosofian vieheitä, jotka toimivat erityisen hyvin kesän kuhanuistelussa. Venerikon vuoksi olen päässyt niitä kokeilemaan vain kolme kertaa, ja niistäkin kaksi oli parin tunnin pikapyrähdyksiä. Alustavasti voin todeta, että kalaa on tullut annettuun aikaan nähden yllättävän hyvin. Varsinkin oranssihohtoahven on toiminut hyvin varjopaikoissa ja särki alkukauden yleisvieheenä. Myös silakka on antanut useita kaloja ja tärppejä.

Tosiaan haukireissuja on ollut vain kolme. Veneeseen on tullut yhdeksän ja lukuisa määrä tärppejä. Suurin vain 3,6 kg, mutta ei hätää, kautta on vielä jäljellä.

Ehkä hienoin juttu tällä kaudella oli kuitenkin se, että satuin näkemään viime torstaina samoilla vesillä kalastavan Arto Kojon ja niitä näitä juteltuamme annoin hänelle yhden jerkkini koekäyttöön. Kyseinen jerkki on ensimmäisiä hyvin toimineita perusvärejäni ns. "normisiika", ja tänään sain akolta tekstarin, jossa hän kertoi saaneensa ao. kalan. Onneksi olkoon ako, ammattimies kyllä osaa!!!

Pinnalla!

Torstaina se sitten vihdoin tuli. Korjattuna paremmaksi ja vahvemmaksi kuin valmistuessaan tehtaalta. Vene vietiin heti uppamisen jälkeen ensihoitoon ja moottori huuhdeltiin ja kuivattiin. TehiTec otti sitten veneeni Ähtäriin katsottavaksi ja korjattavaksi. Ongelmaksi paljastui valmistusvirhe yhdessä hitsaussaumassa. Silverin tehdas kuitenkin otti asian hienosti ja he laittoivat koko moottorikaukalon uusiksi 50 % paksummalla alumiinilla. Kaikki sähköjohdot ja akku myös vaihdettin. Hitsaussauma oli pettänyt ilmeisesti moottorin kaukalon poiston kohdalla. Mutta 10 pistettä Silverille!! Hoitivat tilanteen ja korjauksen mallikkaasti :) Asentajille tuli tosin pikku moka. Ohjaus oli asennettu "väärinpäin". Käännä rattia oikealle, vene menee vasemmalle ja toisinpäin :D Vielä minijobi D-Marin pojille.

Pakko oli käydä heittelemässä pari tuntia: 2 veneeseen, suurempi 3,6 kg ja 3 tärppiä. Vesi todella kirkasta ja lämpötila ihanteellinen 12,5 c-astetta. Huomenna sunnuntaina uudestaan!

Alkusyksyn hauki... upoksissa!

Syksyn haukikausi päättyi osaltani ennen kuin se ehti alkaakaan. Syyskuun 11. oli tarkoitus lähteä haukikalaan Taalintehtaalla, mutta löysin veneeni Silver Eaglen D-marinin laiturilta liinoissa. Kertoivat, että vene oli uponnut omia aikojaan lauantaina ja paikallinen palokunta oli käynyt sen tyhjentämässä ja siirtämässä D-marinin laituriin. Kuva kertoo parhaiten surullisen tilanteen.

Vene oli kellunut sivuponttoonien varassa, joten kone ja kaikki muukin olivat saaneet kunnon merivesikylvyn. Tällä hetkellä en vielä tiedä uppoamisen syytä, enkä vahinkojen laajuutta. Ilkivallan mahdollisuutta ei voi vielä sulkea pois laskuista, mutta kyse saattaa olla myös hitsaussaumojen pettäminen veneen perässä. Löysin netistä joitakin tapauksia, joista tunnetuin nk. Ruotsin tapaus (Silver Shark). Erikoista tapauksessa oli se, että olin liikkeellä veneellä vain muutamaa päivää aikaisemmin 5.9., eikä tuolloin ilmennyt mitään poikkeavaa. Ilmoitukset vakuutusyhtiöön ja TerhiTec Oy:öön (Silver Boats) on jo tehty. Katsotaan mitä seuraa...

Kaikki mitä nyt tässä sitten turisen seuraavissa blogeissa syksyn haukikalastuksesta on aika lailla teoreettista. Ehdin käydä haukikalassa vain kahdesti ennen turmaa. Veneen kuntoonsaaminen vienee pahimmassa tapauksessa koko syksyn, jos korjaukset joudutaan tekemään Silverin Ähtärin tehtaalla. Arvaa harmittaako!

Kesän 2011 kuhakaudesta

Elokuun 3. koitti vihdoin päivä, jolloin kalantulo uistellen päättyi ensimmäisen kerran tällä kesäkaudella. Olihan tässä jo uisteltukin ja kalaa on tullut aivan riittävästi. Mp-päivä on hyvä "tekosyy" päättää uistelu tällä erää ja pitää pientä hengähdystaukoa ennen alkusyksyn haukikauden käynnistymistä.

Mitä tästä kaudesta voi sitten sanoa. Ensinnäkin kauden päättyminen noudatti taas tiettyä kaavaa, joka on toiminut hyvin viime vuosina ja se liitty veden lämpötilaan. Mikäli heinäkuu on huomattavan lämmin (erityisesti yöt) veden lämpötilan huippu saavutetaan jo heinäkuun lopulla (likimain Jaakon päivänä), kuten tänä kesänä, mistä on seurannut, että kuhien saaminen heikkenee nopeasti elokuun alussa. Mikäli heinäkuu taas on kolea ja sateinen, lämpötilan huippu voi ajoittua jopa elokuun alkuun, kuten vuosi sitten ja 2007, niin kuhien saaliit säilyvät hyvinä jopa elokuun puoliväliin saakka. En siis tarkoita, etteikö kuhia voisi saada esim. jigaamalla tai muuten, mutta pintauistelun saaliisiin veden lämpötila vaikuttaa kokemukseni mukaan ratkaisevasti. Eli vesien alkaessa viilentyä kuhat siirtyvät syvemmälle ja ulommas sisäsaaristosta.

Tosiaan kuten edellisessä blogissa kerroin, saalis oli 100 kuhaa, 6 ahventa ja 2 haukea veneeseen 13 kalastuskerralla. Saalis oli siis vajaa 10 kalaa per ilta, eli selvästi paremmin kuin kertaakaa aiempina kesinä. Uskaltaisin jopa sanoa, että saalis per ilta kasvoi lähes puolella edellisiin kesiin verrattuna. Vieheiden osalta tänä kesänä käyttöön ottamani uusi väri/pigmentti -maailma toimi erityisen hyvin hieman pintaa syvemmältä uisteltaessa. Kesän ehdottomat huippuvieheet ovat seuraavassa kuvassa. Stormin lähes alkuperäisväriset kromi/sininen Thunderstickit toimivat tänäkin kesänä erinomaisesti. Samoin kuvan keskellä oleva viime kesän ykkösviehe: mulkosilmäsärki. Tämä kesä tuotti lisäksi kaksi uutta todelista huippuviehettä: Thusderstickiin maalatut silakka ja kupariahven.

Kahteen seuraavaan kuvaan on koottu kaikki ne vieheet, joilla tuli kohtalaisesti kalaa suhteessa uintiaikaan. Ylemmässä kuvassa siis pintauistelun ok-osasto ja alemmassa takilan vieheet.

Tämän kesän flopit on seuraavassa kuvassa. Aikaa annettiin, mutta yhtäkään kalaa ei tullut. Osa itsemaalattuja, joiden värit eivät vain toimineet, osa kaupan vieheitä, jotka joutavat nyt ö-pakkiin. Bomber 15 A oli aikamoinen pettynys. Sekä itsemaalatut että alkuperäisväriset floppasivat täysin. Aiempina vuosina ne ovat antaneet edes muutaman kalan. Hankalinta titanteessa on kuitenkin se, että Stormin uusi Thunderstickin malli on täysi susi. Jos vain jollakin lukijalla on myytävänä Thunderstickin klassisia 12 cm:n vaappuja, olen kiinnostunut ostamaan.

Vielä koukuista. Tänä vuonna vaihdoin tarkoituksella useaan vaappuun pienemmät, koon 6 koukut koon 4 koukkujen tilalle. Kesän aikana nimittäin testasin asiaa siten, että laitoin usein samat vaaput uimaan vierekkäin eri koukuilla ja pienemmät 6 koon koukut toimivat systemaattisesti paremmin. Kauden loppua kohden lähes kaikissa vaapuissa oli ainakin takakoukku vaihdettu kokoon 6.

Kaudesta jäi siis kaikkiaan todella positiivinen maku, vaikka en juuri lainkaan ehtinyt uusia uistelupaikkoja kartoittamaan. Voin vain kuvitella, miten ryhdyn talvella maalailemaan uusia värejä ja malleja kesän 2012 kautta varten :)

100

Eilen illalla meni sitten 100 kuhan raja rikki. Saaliit ovat selvästi hiipuneet sitten heinäkuun alkupuoliskon, ja yli 10 kalan illat ovat vaihtuneet 4-8 kalaan. Esimerkiksi eilen kolme kuhaa ja yksi ahven. Viime lauantaina 5 kuhaa ja 2 haukea. Kaikkiaan kuhia on siis noussut veneeseen 100, joista 54 mitallisia. Näiden lisäksi 6 ahventa, joista 5 on ollut 300-500 gramman haarukassa. Hämmästyttävintä oli tosiaan viime lauantain 2 puikkarihaukea. Helsingin uisteluvesiltäni olen nimittäin saanut edellisen neljän kesän aikana yhteentä vain kaksi haukea. Olen uskonut, että näissä sameissa vesissä hauki ei juuri viihdy. Tapaus oli niin historiallinen, että pyysin mukana ollutta lankomiestä ikuistamaan sen kuvana.

Värikokeilut ovat jatkuneet ja ao. kuvan ahvenimitaatio on toiminut varsin hyvin. Olen tehnyt siitä useita eri kokoja. Se on antanut kalaa lähinnä takilasta. Myös kuvan ahvenelle se kelpasi eilen.

Heinäkuun lopussa alkaa taas muistamaan, miksi kesän uistelukauden päättyminen ei jää vaivaamaan. Meressä on paljon enemmän vieheisiin tarttuvaa roskaa, kuten rakkolevänpalasia, ahvenruohoja ym. Vähintään joka toinen "tärppi" onkin väärä hälytys. Lisäksi sinilevää alkaa ilmaantua vieheisiin ja painoihin. Kalastusvälineiden puhdistamiseen alkaa mennä iso osa ajasta. Toisaalta median kirjoittelu uimarantojen sinileväesiintymistä vaikuttaa välittömästi veneilijöihinkin. Vesiskootterit katoavat saman tien ja veneiden määrä sisäsaaristossa vähenee murto-osaan verrattuna tilanteeseen ennen "sinilevähälytystä". Nyt on taas tilaa uistella. Esitänkin arvon median edustajille kainon toiveen, että ettekö voisi ruveta varoittamaan veneilykansaa sinilevän vaaroista jo kesäkuun lopulla ;)

Värikokeiluja

Heinäkuun puoliväli, kesän kuhakausi uistelijalle parhaimmillaan ja vielä noin kuukausi peliaikaa jäljellä. Edellisen kirjoituksen jälkeen olen käynyt neljästi uistelemassa, joten tänä kesänä jo kuusi reissua. Kaikkiaan veneeseen on noussut 69 kuhaa ja neljä ahventa. Kuhista 39 on ylittänyt 40 cm:n alamitan. Keskimääräinen saalis on ollut runsaat 12 kalaa, eli selvästi parempi kuin aiempina kesinä!

Valtaosa kaloista on tullut edelleen pinnasta, mutta takilakin on antanut jo joitakin kaloja (3-4 metristä). Olen siis päässyt vihdoin kokeilemaan, miten takilaan tarkoitetut, syvemmältä kalastavat uudet värit/vaaput toimivat. Piiruuttani olen testannut, voiko alennus/poisto/halpis -vaapuista tehdä ottipelejä itse tuunaamalla. Lisäksi olen yrittänyt saada inhokkini, joilla ei ole koskaan tullut yhtään kalaa, uudelleen eloon.

Alla olevassa kuvassa on takilaan tarkoitettuja uudelleen maalattuja halpisvaappuja ja kesän ykköspeli takilassa (kupariahven maalattuna Stormin Thunderstickiin).

Testasin niitä ensimmäisen kerran 6.7., kun olimme Jarin kanssa uistelemassa illan ja iltapäivän. Veden lämpötila oli 21-22 astetta, eli ihanteellinen kuhan pintauistelulle. Iltapäivällä kaikki kalat tulivatkin pinnasta vaapuilla, joiden pääväri on hopea/kromi, väri jonka molemmat olemme todenneet ylivoimaiseksi kuhanuistelussa merellä. Olimme jakaneet vavat ja Jari uitti omissaan luottovaappujaan. Takilaan laitoin yo. vaaput eri syvyyksille, mutta mitään ei tullut. Jari vähän kyselikin, että miksi ihmeessä vaivaudun maalaamaan ja käyttämään aikaani niihin, jos tiedän, että Stormin Thunderstick toimii uinniltaan joka tapauksessa paremmin. Oikeassa olit, miksi ihmeessä??! Ja kun katsoin tarkemmin vaappujen uintia, oli se aivan liian levoton kuhalle. Ehkä uintilevyä kaventamalla sen saisi rauhallisemmaksi. Loppuillasta kupariahven tilalle ja lopulta takija antoi kaksi alamittaista.

Sen verran kovan luokan kuhanuistelija Jari on, että hän oli koko päivän muutaman kalan edellä minua aina iltahämärään saakka. Vasta auringonlaskun jälkeen hämärässä pääsin niukasti Jarin ohi (11 vs.9). Toisaalta hän sai session kaksi suurinta. Kaikkiaan tulos oli mahtava: 20 kalaa veneeseen, joista tosin vain 9 oli mitallisia. Saamamiehen kanssa on aina mukava kalastaa, kun itsekin oppii uutta!

Seuraavana päivänä naapurinmiehen kanssa uudelleen vesille. Vaikka sää, veden lämpötila ym. olivat aivan kuten edellisenä päivänä, saalis jäi neljään kuhaan ja kahteen ahveneen. Kuhistakin vain yksi oli mitallinen. Tyypillistä kuhanuistelussa: välillä kalat lähtevät sisäsaaristosta muualle, etkä löydä niitä mistään vaikka kuinka etsisit. Tilanne heikkeni edelleen seuraavalla kerralla, 11.7., kun sain vain yhden ahvenen takilasta ja sekin aivan "väärästä" paikasta. Veden lämpö oli jo satamassa 24,5. Vaikka sanotaan, että nimenomaan kuha viihtyy mahdollisimman lämpimässä vesessä, rajansa kaikella. Olenkin huomannut, että ihanteellinen pintaveden lämpötila on noin 19-21 astetta kuhanuistelussa.

Viimeisimmän reissun tein eilen ja pääsin taas kokeilemaan virityksiäni. Sää lämmin, mutta ei helteinen. Lounaistuuli tyyntyi iltaa kohden. Veden lämpö 19-20 astetta, eli ihanteellinen. Kaikkiaan kaloja nousi veneeseen 26, joista yksi ahven. Mitallisia kuhia niistä oli 12. Yes!!

Hauskinta illassa oli se, että lähes kaikki uusiomaalatut/tuunatut vaaput toimivat. Olin kaventanut yo. halpisvaappujen uintilevyä kapeammaksi, ja kas kummaa, nyt ne antoivat kolme kalaa. Ao. kuvan Dalton (kolmas yltäältä), jonka useilla eri alkuperäisväreillä en ole koskaan, siis koskaan saanut yhtäkään kalaa, antoi nyt tuunattuna useita kuhia. Kuvan alimmainen vaappu, jolla ei ole edes tuotenimeä ja jonka olin ostanut joskus Honkkarista, antoi samoin useita kaloja tuunattuna. Myös Thunderstickin kaksikoukkuinen yksinkertainen silakkajäljitelmä antoi useita kaloja. Ainoastaan Rapalan (kuvan ylin) tuunattu versio ei toiminut.

Kalojen tulo oli niin rankkaa, että sessio oli pakko lopettaa kesken. Kotona jo yhdeltätoista, perkaus, fileeraus ja pakastaminen. Valmista kahdelta yöllä, minkä jälkeen nautin lasin valkoviiniä :)

Kuhakauden avaus

Kuhakausi avattu ja kaksi iltareissua takana. Helle on nostanut veden lämpötilan ihanteelliseksi eli kalat ovat aktiivisia ja pinnassa. Kaikkiaan kuhia on noussut jo 20 kappaletta ja niistä ainoastaan 3 oli alamittaisia. Tyypillinen mittakala on vajaan kilon painoinen, eikä tänä kesänä ole vielä noussut yhtäkään, joka olisi edes lähellä kahta kiloa. Tyypillistä Helsingin kuhansaaliille onkin se, että määrät voivat olla aika ajoin erinomaisia, mutta kokojen osalta kahden kilon kala on jo huippujuttu.

Tosiaan reissuja on takana jo kaksi vaikka vene siirtyi Taalintehtaalta vasta tiistaina 28.6. Ensimmäinen kerta oli 30.6., jolloin ehdin uistella 3 tuntia yömyöhään. Veneeseen nousi kaikkiaan 8, joista yksi alamittainen. Lämpimän kesäkuun vuoksi veden lämpötila oli noussut jo 17,5-18,5 asteeseen, eli oikein hyvä kuhanuistelun kannalta. Näin lämpimällä vedellä kalat ovat jo pinnassa, ja niinpä takila ei antanut yhtäkään kalaa. Sen verran vilkasta kalantulo oli, että en ehtinyt kuin ensimmäisellä peruspaikalla pyöriä, sillä vapaoja oli koko ajan kokeiltava ja uudelleen viritettävä.

Seuraavalla reisulla 2.7. veden lämpötila oli edelleen noussut, 21-22 asteeseen. Itätuuli tyyntyi iltaa kohden ja ilma oli pilvetön ja helteinen. Keli oli siis kuhanuistelijan kannalta ihanteellinen. Vajaan neljän tunnin uistelu oli jälleen yhtä vapojen sisäänkelausta ja uudelleen virittämistä. Iltasession saalis: 12 veneeseen, joista kaksi alamittaisia. 12 vavan hoitaminen oli sen verran rankkaa tälläisellä kalantulolla, että lopetin homman kesken iltayhdeksän jälkeen, vaikka paras syönti olisi todennäköisesti tullut vasta parin tunnin kuluttua auringon laskiessa. Tälläkin kertaa kaikki kalat tulivat pinnasta ja ensimmäisestä perusmestasta, enkä vapojen jatkuvan kokeilemisen ja virittämisen lomassa edes miettinyt siirtymistä muualle.

Näin hyvällä syönnillä voi hyvin kysyä, onko mitään järkeä pitää 12 vapaa vedessä. Oikeastaan ei olekaan, sillä jos ulommainen plaanarivapa ottaa kalan, joudut kelaamaan kaikki sisämpänä olevat kolme vapaa ensin sisään ennen kuin pääset edes käsiksi siihen vapaan, jossa kala mahdollisesti on. Ja sitten uudelleen neljän vavan viritys. Entä jos siellä uloimmassa onkin vain rakkoleväpuska. Tosiasiassa minulla olikin keskimäärin vain 6-8 vapaa jatkuvasti vedessä, sillä liian moni vavoista oli jatkuvasti kelattuna sisään tai ulosviritysvaiheessa. Kun lisäksi takila ei antanut mitään syvältä, jatkuvasti kalastavia vapoja oli keskimäärin vain 4-6 kpl.

Tämän kauden uutuusvieheitä on voinut käytännössä testata vain pintauistelussa, sillä kalat ovat olleet pinnassa. Koska kalastus tapahtuu poikkeuksetta hyvin sameassa vedessä, olen tänä vuonna keskittynyt väreihin ja haluamieni efektien vuoksi olen ryhtynyt itse sekoittamaan akryylivärejä suoraan pigmenteistä. Ao. kuvassa on neljä uuden värifilosofian tuotetta, sekä viime vuoden ykköspeli, mulkosilmäsärki.

Hämmästyttävää on ollut se, että yli puolet kaloista on saatu kuvan silakka- ja ahvenimitaatioilla, jotka on maalattu Stormin klassiseen Thunderstickiin. Vastaavasti kuvan Bomber 15 A:n päälle maalatuilla ei ole tullut yhtään kalaa! Kun lisäksi noin neljäsosa kaloista on tullut mulkosilmäsärjellä, voi sanoa että suurin osa saaliista on tullut vain kolmella vieheellä! Thunderstickin uinti vaikuttaa jälleen aika lailla ylivoimaiselta. Toisaalta alkuperäisväristen Thunderstickin saalis on ollut lähes nolla, vaikka niitäkin on uitettu todella paljon. Silakka-Thunderstickejä on nyt tulossa heti kaksi lisää. Värikokeilut jatkuvat...

Vielä vetonopeudesta. Veneeni on Silver Eagle jonka perässä on Hondan 115 hv nelitahtimoottori. Vaihteen ollessa päällä vetonopeus on liian kova, noin 2 solmua. Tämän vuoksi olen käyttänyt ajoankkuria vauhtia hidastamassa. Kuha kun ei ole mikään merten torpeedo kuten hauki, joten hitaampi vauhti (noin 1,4 solmua) sopii mielestäni paremmin kuhanuisteluun.

Kesän haukikauden päätös

No niin, tänään se sitten päättyi. Viimeinen alkuvuoden haukireissu ohi Taalintehtaalla ja vene Laajasalossa keskikesän kuhakautta aloittamassa. Kiitos Antille avusta veneen nostossa.

Kesäkuussa tein vielä joitakin haukireissuja, joiden ansiosta koko alkukauden 2011 haukisaalis veneeseen ylsi 79 haukeen. Näistä kalakavereiden osuus oli 9 kalaa (neljällä reissulla). Suurimmat kalat kutuajan kalastuksessa olivat: 7,1kg, 6kg, 4,6kg ja 4kg. Kutuajan jälkeen alkukesän kaloista suurimmat olivat: 7,3kg, 5,6kg, 4,4kg ja 4,3kg. Ei mitään jättiläisiä, mutta kunnon kaloja, jotka kyllä taistelivat vastaan. Luonnollisesti kaikki päästettiin vahingoittumattomina takaisin veteen. Ao. kuvassa vielä 5,6kg / 95cm, jonka sain 9.6. ja tätä alemmassa kuvassa 20.6. kalastettu, koko alkuvuoden suurin 7,3kg / 97cm.

7,3 kiloinen oli mainio tapaus. Nostettaessa ylös se ei pannut lainkaan vastaan ja antoi kiltisti laittaa leukapihdit ja kidanavaajan suuhunsa. Vaikkaa takakoukku oli varsin pahasti ja syvällä kidassa kiinni, se antoi kaikessa rauhassa irroittaa sen. Sitten punnitus ja valokuvaus ilman mitään riehuntaa. Lopuksi se ui vapautettaessa saman tien syvyyksiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisi olla tuttu operaatio tälle kaverille :)

Koko jaksoon mahtui ainoastaan yksi mp-päivä, joten voitte uskoa, että innostukseni hauen heittokalastukseen on vain kasvanut. Uusien kalastuspaikkojan kartoittaminen ja löytyminen on ollut myös positiivista. Uudet vieheet ja vanhat strategiat ovat toimineet todella hyvin. 13.6. olikin eräänlainen huippupäivä: 10 kalaa ylös, suurin 4,3kg. Mutta parasta päivässä oli viiden peräkkäisen heiton ja viiden eri kalan (puikkarin) putki! Kaikki pikkusärjellä (12 cm / 38g) saman kaislikon reunalta. Tähän asti jo kahden kalan putki on ollut huippujuttu. Ao. kuvassa pikkusärki ja muut alkukesällä parhaiten saalista antaneet jerkit.

Käsitykseni kirkaan veden hauenkalastuksen erilaisuudesta verrattuna samean veden kalastukseen on vain vahvistunut. Väittäisin myös, että se on haasteellisempaa kuin samean veden kalastus, mutta samalla antoisampaa, kun kalat ja niiden iskut näkee livenä!

Veneen keulassa olava sähkömoottori on aivan ehdoton. Tämä on nyt toinen sähkömoottorikesä, enkä voi enää ymmärtää, kuinka aiemmin pystyin kunnolla haukea edes heittokalastamaan. Kalastuspaikat pystyy koluamaan niin paljon tarkemmin, kun sähkömoottorilla voi ajaa jokaisen kaislikonreunan ja karikon ympäriinsä. Eikä sen tarvitse olla mikään huippukallis gps-kone, vaan edullinen perusmoottori, jota voi ohjata painamalla jalalla painikkeita samalla kun kädet ovat vapaana heittamiseen.

Kesän haukikausi päättyi siis tähän. Isommat hauet ovatkin jo paenneet lämpimiä pintavesiä syvemmälle. Heittokalastajalle puikkareita toki löytyy koko kesän kaislikoista, mutta heinäkuussa kuhanuistelu on välillä hauskempaa. Palataan siis asiaan elo-syyskuun vaihteessa, kun vedet ovat jälleen alkaneet viilentyä ja isot kalat palaavat rantavesiin tankkaamaan talvea varten ...

Kuhaa uistellen

Viimeistään juhannuksen jälkeisenä viikkona vedet ovat lämmenneet niin paljon, että kesän kuhanuistelukausi alkaa. Viimeisen Taalintehtaan haukireissun jälkeen vene nousee trailerille ja suuntaa kohti Helsingin Laajasaloa, jossa toinen venepaikka. Miksi Helsinkiin? Ensinnäkin helsinkiläisenä voin ostaa kaupungilta uisteluluvan, joka antaa luvan käyttää rajoittamattomaan määrään uisteluvapoja Helsingin ja Espoon vesialueilla. Yhdellä vavalla uistelu kun nyt vain olisi aika nihkeää. Toiseksi mahdollisuudet erinomaisiin saaliisiin ovat hyvät Helsingin vesillä, vaikka kalastuspaine onkin varsin kova. Kolmanneksi paras uisteluaika on iltapäivästä iltamyöhään, joten lähteminen kalaan ja palaaminen kalastamasta on vaivatonta.

Uistelu poikkeaa huomattavsti heittokalastuksesta sekä tekniikaltaan että hengeltään. Heittokalastus on luonteeltaan aktiivista kalojen etsintää ja jokainen tärppi tuntuu kalastajan selkäytimessä. Uistelu on huomattavasti teknisempää ja perustuu enemmän välineisiin, kalapaikkojen tuntemukseen ja luonnon tarkkailuun. Kuhanuistelussa maksimoidaan saaliin todennäköisyyttä ja onnistuminen on useasta muuttajasta kiinni.

Ensimmäisen muuttujaryhmän muodostaa kalenteri ja kellonaika. Kuhat kutevat pääosin kesäkuussa ja kudun jälkeen niiden syöntihalut ovat kiivaimmillaan. Parhaimmillaan kuhanuistelu on tämän vuoksi heinäkuussa helteisellä kelillä, kun kuhaparvet tulevat aivan pintaan saalistamaan. Elokuun alkupuolella voit vielä saada hyviä saaliita, mutta jo kuun jälkipuoliskolla kalat kaikkoavat vähitellen syvempiin vesiin ja sisäsaariston ulkopuolelle. Vuorokaudenajasta paras jakso alkaa iltapäivällä ja päättyy iltahämärään.

Toinen muuttuja on sää. Veden lämpötilan pitäisi olla mielellään vähintään 18 astetta. Kylmelmälläkin voi toki uistella, mutta todennäköisyys heikkenee tuntuvasti. Tuulensuunnista parhaat ovat lempeä lounainen tai lämmin itäinen. Pohjois- ja luoteistuuli tarkoittaa aina kylmää ilmaa pohjoisesta, mikä vie kuhien syöntihalut.

Kolmannen muuttajaryhmän muodostaa paikallistekijät. Kokemuksen kautta oppii vähitellen tietämään, missä kalat viihtyvät. Erilaiset salmet ja selät ovat parhaita paikkoja heinäkuun kuhanuistelulle. Syvyyden tulisi olla vähintään kolme metriä. Lisäksi olen huomannut, että pintaan asti ulottuvien ahvenruoho"metsien" vierustoilla kuhat viihtyvät erityisen hyvin. Kaikuluotain on kuitenkin välttämätön apuväline kuhaparvien paikantamiseen. Luotainhan ei erittele kalalajeja, mutta siellä missä on saaliskalaa, voi myös olla kuhaparvia. Toisin sanottuna, siellä missä ei ole saaliskalaa ei varmasti ole myöskään kuhia. Vaikka olen uistellut jo viisi kesää aktiivisesti kuhia, olen vasta pystynyt löytämään kourallisen paikkoja, mistä kalat voi kohtuullisen varmasti löytää.

Paikallistuntemuksen vuoksi kuhanuistelu on tosiasiassa varsin vaikea laji. Helsingin seudulla tämä johtuu siitä, että monet nk. tunnetuista kuhapaikoista on selvästi ylikalastettu. Kun ajat heinäkuun iltana itäväylää, voit todeta, että Vanhankaupunginlahdella on sen seitseman venekuntaa kuhia uistelemassa. Samoin Laajalahdella. Mitallisen kuhan saaminen alkaa olla näissä paikoissa vaikeaa. Tämän vuoksi en valitettavasti tässäkään kirjoituksessa anna tarkempia koordinaatteja siitä missä uistelen.

Neljännen ryhmän muuttujia muodostaa välineet. Koska kyse on todennäköisyyden maksimoinnista, kalastan mahdollisimman monella vavalla. Yksin kalastettaessa tämä merkitsee 12-13 vavan patteria, jotka pystyy vielä kohtuullisen hyvin hoitamaan. Kaverin kanssa tämä vapamäärä hoituu leikiten. Eli plaanareilla molemmille puolille 3 vapaa (=6 vapaa) viuhkana ulos. Veneen molemmille laidoille kymmenen jalan vapa, joihin painavat, noin 30 g puntit (2+6=8 vapaa). Potkurivirtaan kaksi vapaa, joista toinen lähelle, noin 10-15 metrin päähän ja toinen kauas, 20-30 metriin (8+2=10 vapaa). Ja lopuksi takilaan veden syvyydestä riippuen 2-3 vapaa, eli kaikkiaan 12-13 vapaa. Kuulostaa paljolta, mutta tähän se nyt vain on asettunut vuosien kuluessa.

Hyvässä uisteluvavassa on kaksi ominaisuutta: Isot vaparenkaat ja lyhyt varsi kelan takana. Perusvapani on 7 jalan Shakespearen GT, joka on hyvin toimiva ja edullinen perusvapa uisteluun. Takilassa olen käyttänyt notkeita parushalpoja Daiwan Strikeforce Downrigger 7DDT -vapoja. Kelana luonnollisesti edullinen hyrräkela, johon ei kannata omaisuuksia uhrata. JSB:n kokoalumiininen uistelukela on hyvä peruskela. Siimana käytän 0,4 - 0,45 monofiilia, jonka katkeamista ei tarvitese edes miettiä.

Viehevalintaa ylikorostetaan kuhanuistelussa. Kalastusliikkeet ovat täynnä "luottopelejä" tai nk. "konkareiden" tekemiä malleja ja väreäjä. Olen kokeillut kaikenlaisia, mutta valitettavasti viehevalinta on mennyt yhä enemmän itsemaalattujen suuntaan nimenomaann pintauistelussa. Onko se nyt vain niin, että valtaosa Suomessa myytävistä kaupan vieheistä on yksinkertaisesti tehty järviolosuhteisiin, jossa värien näkyvyys, kuhien saaliskalat ym. poikkeavat merikalastuksesta. Se mikä toimii järvillä on kelvoton merellä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen päätynyt vuosien jälkeen siihen, että paras uinti on Stormin klassisessa Thunderstick:ssä. Se nyt vain toimii parhaiten ja aina kun niitä jostain ylipäänsä edes saa (usein alennushyllyllä), kahmin niitä varastoon kassikaupalla.

Pintauistelussa Thunderstickistä olen sitten tehnyt omia muunnoksia, joista ao. kuvan versiot ovat selvinneet kalastuksen darwinismista hengissä. Kuvassa myös alkuperäisiä, hyvin toimivia värejä.

Seuraavassa kuvassa on muidenkin valmistajien vaappuja ja halpisvaappuja, jotka on maalattu uudelleen. Näitä käytän hieman syvemmällä uivissa vavoissa. Ja lopuksi takilan luottopelejä, joiden vahvimmat värit ovat keltaoranssi ja sinisen eri vivahteet. Myös parhaat Thunderstickit päätyvät usein takilaan, kuten esim. mulkosilmäsärki. Tämän kesän kuhakaudelle on tarkoitus tehdä uusia värejä erityisesti takilaan, mutta niistä myöhemmin.

Kuhaa uisteltaessa ei riitä, että virität vavat, ajelet tuttujen ottipaikkojen vierustoja ja seuraat kaikua. Luonnoilmiöiden seuraaminen on myös hyödyllistä. Esimerkiksi tiirojen syöksyt mereen ja pintaat kertovat siitä, että petokalat ajavat pikkukaloja pintaan. Siis sinne myös uistelemaan. Myös veden lämpötilan seuraaminen on tärkeää, sillä kuhat viihtyvät tyyppillisesti siellä, missä vesi on lämpimintä. Asteen parin muutos voi olla hyvinkin ratkaisevaa saaliin kannalta.

Kaiken kaikkiaan kuhanuistelun viehätys on lopulta siinä, että tämä kala on arvaamaton. Vaikka kaikki näyttäisi olevan olosuhteiden puolesta kohdallaan, kaloja vain ei ole missään. Kuhaparvet liikkuvat paljon kesälläkin, ja joinakin päivinä ne eivät ole sisäsaaristossa, vaikka kuinka kiertäisit luottopaikkoja. Seuraavana päivänä saalis voi sitten olla erinomainen, etkä oikein itsekään ymmärrä miksi. Myös aika ajoin kuhien sijasta voit saada suuren ahvenen (erityisesti takilasta) tai jopa hauen, vaikka niitä ei juuri olekaan Helsingin sisäsaariston sameissa vesissä.

Alkukesän hauki

Toukokuun lopun lähestyessä hauenkalastus muuttuu veden lämmetessä ja haukien kiivaimman kutuvaiheen päättyessä. Kudun jälkeen hauen syntihalut ovat kovat, sillä talvi ja kutu ovat vieneet voimat. Tähän aikaan vuodesta kalastus onkin erityisen antoisaa, kun pienetkin kalat panevat kunnolla vastaan. Veden lämmetessä kalat siirtyvät pikkuhiljaa kesän saalistusreviireilleen, joten kaloja tulee etsiä aivan eri paikoista kuin alkukeväällä. Tyypillisesti hauet vaeltavat vähitellen kutulahtien perukoista lahtien suille ja saarten reunoilla, joissa on kaislikkoa, kivikkoa ja/tai rakkoleväpenkkoja. Lopulta viimeistään kesäkuussa hauet löydät myös selkien karikoiden reunoilta, jotka ovat hyviä saalistuspaikkoja. Kaikkiaan hauet asettuvat sinne, missä veden lämpötila ja saalistusmahdollisuudet ovat parhaimmat. Saalistuspaikoilla on selkeä ranking ja suurimmat kalat valtaavat luonnollisesti parhaimmat paikat pienempien haukien jäädessä koko kesäksi kaislikoihin. Nk. vartijahauet löydät taas tutuilta paikoiltaan.

Taalintehtaan ja Hiittisten vesialueella vesi on nyt erityisen kirkasta ja kalastus poikkeaa monen muun vesialueen kalastuksesta. Syönti harvoin ajoittuu keskelle päivää, vaan alkaa vasta iltapäivällä ja päättyy iltahämärään. Toinen syöntiaika on aivan aamu, mutta auringon noustessa aikaisin jaksan harvoin olla silloin paikalla. Varsinkin aurinkoisina päivinä kalat ovat päivällä varovaisia ja tyynellä kelillä kalastus on erityisen haastavaa. Pilvinen ja lounaistuulinen päivä on paras. Tähän aikaan vuodesta kierretään lukuisia potentiaalisia kalastuspaikkoja ja kaloja joutuu usein etsimään. Ei riitä, että käyt vain muutamassa kutulahdessa, kuten aivan alkukaudesta. Samoin vieheet (jerkit) on nyt saatava uimaan syvemmälle kuin alkukaudesta, sillä kalastettavien paikkojen syvyys on tyypillisesti puolestatoista metristä noin neljään. Kirkkaan veden vuoksi tarvitset nyt pitkiä heittoja, sillä kalat ovat varovaisia ja huomaavat sinut jo kaukaa.

Minulla on ollut tähän vuodenaikaan kaksi strategiaa. Tarjoa kalalle helppoa syötävää tai lähetä petokala reviiriä häiritsemään. Yllä olevassa kuvassa on vuosien varrella hyvin toimineita jerkkejä, joissa hopea on keskeinen väri. Hopeaa on lähes kaikissa hauen saaliskaloissa: Särjissa, silakoissa, lahnoissa, pasureissa ... Erityisen hyvin ovat toimineet erilaiset "haavoittuneet" kalat, jotka luovat hauelle illuusion helposta saaliista. Luonnonvärit toimivat kaikkiaan hyvin. Vaikka alkukesällä jerkin uitto voi olla nopeampaa kuin kutuaikana tai loppuvuodesta, olen huomannut, että nimenomaan "haavoittuneiden" jerkkien uitossa tietty hitaus ja epäsäännöllisyys toimii hyvin.

Toinen hyvä strategia ovat ahven- ja kuhaimitaatiot. Hauki puolustaa saalistusreviiriaan ja toinen petokala laukaisee helposti iskureaktion. Nyt joudut kuitenkin reagoimaan tärppiin nopeasti, sillä harvoin hauki iskee nälkäänsä. Alla olevassa kuvassa on joitakin hyviä loppukevään/alkukesän jerkkejä, vanhimmat ylimpänä.

Seuraavassa kuvassa on joitakin tälle kesäkaudelle tehtyjä uutuuksia, joista selkäuimarit ovat olleet käytössä. Yli puolet kaloista on saatu niillä.

Helatorstaina tein viimeisimmän koko päivän reissun lankomiehen kanssa kotivesille. Päivä oli aurinkoinen, mutta kaloja tuli tasaisesti koko päivän. Veneeseen nousi kaikkiaan 8, minkä lisäksi lukuisia tärppejä, näykkäisyjä ja seurioita. Näitä alkukesän koko/puolipäivän reissuja on ollut viisi, joista ensimmäisellä 17.5. tuli suurin kala: 4,4 kg, nk. j-pakalta.

Kaikkiaan kaloja on noussut näillä reissuilla 22 ja joukkoon mahtui yksi mp-keikkakin. Ko. päivänä kalojen syöntihalut olivat olemattomat. Vaikka syy on täysin kalastajan taidoissa, itselleni olen yrittänyt keksiä nopeasti nousseesta vedenkorkeudesta hyvän tekosyyn epäonnistumiselle ;)

Alkukesän kalastuksen hienoin puoli on itse vuodenaika. Luonto on herännyt talven horroksesta, valoa riittää pitkälle iltaan saakka ja kalastaminen on miellyttävää, kun lämpötilat ovat nousussa. Lisäksi vastaan voi tulla yllättäviä vieraita, kuten nyt helatorstaina. Eräässä lahdessa vastaamme ui rantakäärme, josta sain ao. kuvan :)

Kutuajan haukireissut

Jäät lähtivät Taalintehtaalla pääsiäisenä, joten vene vesille ennen vappua 27.4. Talven pitkän odotuksen jälkeen oli pakko käydä heittämässä muutama tunti. Suunta t-lahteen, jossa vesi oli todella sameaa ja roskaista sekä lämpö jopa 12.3 astetta. Pieni lahti oli nopeasti kalastettu ja tuloksena hitaasti uppoavaan 15 cm:n särki-imitaatioon tuli puolenitoistakilon pulikka. Lisäksi hieno seurio ja näykkäisy.

Varsinaisia "koko päivän" haukireissuja olen tehnyt tämän jälkeen neljä, joista eilen viimeisin. Alkukauden kalastusta on leimannut lämpöaalto, joka lämmitti vedet kutulahdissa nopeasti ja toisaalta vedenpinnan alhaisuus. Veden alhaisuus on merkinnyt sitä, että t- ja m-lahtiin ei ole ollut asiaa kuin kerran. Kun vesi on -25 cm, m-lahteen pääsee ainoastaan työntämäällä pitkällä sauvalla vene matalimman kohdan yli. Tätä alemmalla vedellä hauet on etsittävä muualta.

T- ja m-lahdissa kävin vapun jälkeisenä lauantaina ja saalis oli vain yksi runsaan kilon kala. T-lahdessa yksi seurio ja näykkäisy. Juuri mitään liikettä pohjassa ei näkynyt. Sitä vastoin m-lahti oli täynnä kalaa, mutta syöntihalut olemattomat. Kokeilin kaikkia mahdollisia värejä, mutta mikään ei kiinnostanut. Kirkkaassa vedessä pelkkä kalojen katselu oli sinänsä hienoa ja tuttu merikotkapariskuntakin kävi tervehtimässä. Lopulta kuvan särki antoi yhden runsaan kilon kalan.

Seuraavan kerran merelle keskiviikkona Anteron kanssa, joka haluaa aina kalastaa kanssani haukea vain tekemilläni vieheillä. Vedenkorkeus oli laskenut -35 cm:iin, joten päivä kului s-lahdessa ja uudessa paikassa, jonka olin kartalta katsonut mahdolliseksi ottipaikaksi talven aikana. Olkoon sen koodinimi k-lahti. Päivä aurinkoinen ja "helteinen" sekä lähes tyyni, joten kalastuksellista haastetta riitti. Koska oli arkipäivä saimme kalastaa koko päivän rauhassa ja kierros alkoi k-lahdesta. Arkipäivästä huolimatta s-lahdessa oli valitettavasti mökkiläisiä, eikä kalastuksesta oikein tullut mitään, kun emme heitä halunneet häiritä.

K-lahdessa vesi oli todella kirkasta, pohja vaihteli hiekan keltaisen ja rakkolevän ruskean väreissä. Lahti on varsin laaja ja syvyys noin puolesta metristä puoleentoista. Käytännössä kiersimme useita tunteja lahtea veneeni keulassa olevalla sähkömoottorilla. Kalastus oli kirkkaan veden ja pohjan värien vuoksi kuin viime kesän "flats fishing" Floridan Biscayne Bay:ssä. Hitaasti edeten etsimme kaloja ja varoimme pelottamasta niitä. Kalat erottuivat lähes tyynessä vedessä hyvin ja melkein aina näimme seurion ja iskun livenä. Päivän strategiaksi valitsin täysin epäortodoksisesti yhden vieheen politiikan. Gotlannissa FYD:n oppaan sanat olivat jääneet vaivaamaan. Jos uskot jonkun vieheen toimivan tietyissä olosuhteissa ja tiettyyn vuodenaikaan, on turha jatkuvasti vaihtaa vieheitä. Ja niin olikin Kennyn vieherasia vain vanha silmälasikotelo, johon mahtui pumu sandgrävlingen ja pari vickeä. Tuona päivänä heitin vain yo. särkeä. Antero sitä vastoin vaihtoi jatkuvasti jerkkejä ja kävi koko värikartan läpi.

Lopulta tulos oli 14 kalaa veneeseen (joista Anteron 3 kpl, suurin 3,3kg). Minun suurimpani olivat 7,1 kg 6 kg ja 4,6 kg. Näiden lisäksi saimme lukuisan määrän seurioita ja näykkäisyjä. Lopulta Anteronkin kolme kalaa tulivat särki-imitaatioilla. Luonnollisesti palautimme suurimmat kalat takaisin veteen ja isoimmat punnittiin punnituspussilla, jotta rasitus kaloille olisi mahdollisimman vähäinen. Jarrun pidin kireällä, jotta kalat saadaan mahdollisimman nopeasti veneeseen, eivätkä ne mene aivan maitohapoille.

Seuraavan päivänä uudelleen k-lahteen. Lisäksi muutama tunti meni uuden mestan tsekkauksessa, jossa ei mitään havaintoja kaloista. Tosin se saattaisi olla syksyllä ihan hyvä peruspaikka. Päätin jatkaa yhden vieheen politiikkaa "särjellä", koska olosuhteet olivat likimain samanlaiset kuin edellisenä päivänä. Päivän saalis 8 veneeseen, mutta ei mitään huomionarvoista kokojen suhteen. Lisäksi lukuisa määrä seurioita, tönäisyjä ja näykkäisyjä. Jotta niihin olisi ehtinyt, pitäisi olla Mika Häkkisen refleksit!

Viimeinen reissu eilen lauantaina Jarin kanssa täysin erilaisessa kelissä. Koko päivä sadetta, navakkaa itätuulta ja ilman lämpötila vain noin 6 astetta. Vesi oli selvästi jäähtynyt ja noussut viikon puolivälistä. Aloitimme k-lahdesta, jossa laitoin jälleen särjet uimaan. Jari sitä vastoin kävi päivän aikana koko värikartan läpi bustereilla, mantoilla, hellhoundeilla ym. Ässäsärjen lisäksi heittelin kuvan mulkosilmäsärkiä ja lahnaa. Lauantain vuoksi kalastusta häiritsi se, että muitakin venekuntia oli liikkeellä. S-lahdessa vesi oli jo todella sameaa ja siellä minäkin otin räikeämmät värit käyttöön. Lisäksi S-lahden mökkiläiset olivat järjestäen paikalla, joten kalastus jäi pikakäynniksi.

Kaikki, paitsi Jarin pumulla s-lahdesta saama kolmonen, tulivat k-lahdesta. Veneeseen kaikkiaan 11, joista Jarin kaksi. Suurin oli saamani 4kg mamma, joka laskettiin pikaisen punnituksen jälkeen veteen. Sateisen kelin vuoksi parhaiten toimi mulkosilmäsärki, mutta myös keväällä tekemälläni uudella "lahnalla" tuli yksi ylös ja useita tärppejä.

Vielä välineistä. Talvella hankkimani Shimanon Calcutta TE 200 DC on aivan yliveto. Pitkään sitä himoitsin ja Rialinnan 425 euron tarjousta en voinut enää vastustaa. Säädä jarrut kerran kohdalleen ja voit heittää huippupitkiä heittoja koko päivän ilman pelkoa siimasopasta. Jotenkin muut kelat tuntuvat sen rinnalla "kököiltä". Ei minusta myöskään tule Daiwa-miestä. Talvella hankkimani Miljonääri 203 SW on ihan ok, mutta vierastan sen pientä ja metallista liipasinta.

Alkukausi alkaa pikkuhiljaa päättymään ja seuraavat reissut tehdään sitten ihan eri strategioilla. Niistä ja viehevalinnoista sitten myöhemmin lisää.

Siikakauden saldo

No niin, tänään se sitten päättyi. Vihoviimeinen iltapäivä siikaa onkimassa oli täydellinen fiasko. Madot olivat jo kuolleina purkissa, luonaistuuli pumppasi veden aivan roskaiseksi ja ... Tulipahan mukaan JSB:sta hankittu lohikeppi ja perhovapa, joilla oli mukava heitellä, kun onkimisesta ei tullut mitään. Kaikkiaan siikakausi sujui aika lailla odotusten mukaan. Huippu ajoittui vappua edeltävälle viikolla ja viimeiset kalat nousivat keskiviikkona 4.5. Saalis oli kaikkiaan 27 siikaa (yhteensä vajaat 10 kg), jotka tulivat viidellä reissulla. Mp-keikkoja taisi tulla kaikkiaan kolme, joten kokonaisuutena ihan ok :)

Ehdottomasti hauskin reissu oli naapurin kanssa tehty retki kumiveneellä Ulko-Hattuun pääsiäismaanantaina. Kumiveneen kantavuus oli jopa 200 kg ja jälkeenpäin voin vain sanoa, että onneksi eivät olleet rouvat näkemässä. Vaikka saalis oli vain kaksi kalaa per äijä, uuden paikan kartoittaminen ja hieno ilma kruunasi reissun.

Toinen mieleenpainuva päivä oli vappua edeltävä torstai, jolloin siikoja tuli Sisä-Hatusta jopa kymmenen, kun viisi muuta kalastajaa saivat samaan aikaan yhteensä kolme. Uskokaa jo, syötti on saatava tarpeeksi kauas rannasta kalojen luo!

Kolmas positiivinen mainninnan arvoinen seikka kaudesta on uuden paikan löytäminen Larun etelärannalla, jossa kautta on mahdollista jatkaa hieman pidempään. Tänä vuonna lahnat, särjet ja kiisket valtasivat Sisä-Hatun rannat jo ennen vappua.

Hämmästyttävää oli taas se, että viimeiset saaliit tulivat tuttuni Jukan kanssa, jonka seurassa on aina satumainen kalaonni. Useiden siikojen lisäksi hän sai 400 g:n ahvenen viimeisellä reissulla 4.5. Vuosi siten saimme Larusta Jukan kanssa huippusaaliin siikaa ja viime elokuussa yksi kauden parhaista kuhasaaliista tuli uistellen Jukan kanssa. Jukka ei siis omista ensimmäistäkään kalastusvälinettä, ei edes sitä huoltoaseman virvelisettiä. Realismin mp-päivineen on pakko voittaa joskus...