Värikokeiluja

Heinäkuun puoliväli, kesän kuhakausi uistelijalle parhaimmillaan ja vielä noin kuukausi peliaikaa jäljellä. Edellisen kirjoituksen jälkeen olen käynyt neljästi uistelemassa, joten tänä kesänä jo kuusi reissua. Kaikkiaan veneeseen on noussut 69 kuhaa ja neljä ahventa. Kuhista 39 on ylittänyt 40 cm:n alamitan. Keskimääräinen saalis on ollut runsaat 12 kalaa, eli selvästi parempi kuin aiempina kesinä!

Valtaosa kaloista on tullut edelleen pinnasta, mutta takilakin on antanut jo joitakin kaloja (3-4 metristä). Olen siis päässyt vihdoin kokeilemaan, miten takilaan tarkoitetut, syvemmältä kalastavat uudet värit/vaaput toimivat. Piiruuttani olen testannut, voiko alennus/poisto/halpis -vaapuista tehdä ottipelejä itse tuunaamalla. Lisäksi olen yrittänyt saada inhokkini, joilla ei ole koskaan tullut yhtään kalaa, uudelleen eloon.

Alla olevassa kuvassa on takilaan tarkoitettuja uudelleen maalattuja halpisvaappuja ja kesän ykköspeli takilassa (kupariahven maalattuna Stormin Thunderstickiin).

Testasin niitä ensimmäisen kerran 6.7., kun olimme Jarin kanssa uistelemassa illan ja iltapäivän. Veden lämpötila oli 21-22 astetta, eli ihanteellinen kuhan pintauistelulle. Iltapäivällä kaikki kalat tulivatkin pinnasta vaapuilla, joiden pääväri on hopea/kromi, väri jonka molemmat olemme todenneet ylivoimaiseksi kuhanuistelussa merellä. Olimme jakaneet vavat ja Jari uitti omissaan luottovaappujaan. Takilaan laitoin yo. vaaput eri syvyyksille, mutta mitään ei tullut. Jari vähän kyselikin, että miksi ihmeessä vaivaudun maalaamaan ja käyttämään aikaani niihin, jos tiedän, että Stormin Thunderstick toimii uinniltaan joka tapauksessa paremmin. Oikeassa olit, miksi ihmeessä??! Ja kun katsoin tarkemmin vaappujen uintia, oli se aivan liian levoton kuhalle. Ehkä uintilevyä kaventamalla sen saisi rauhallisemmaksi. Loppuillasta kupariahven tilalle ja lopulta takija antoi kaksi alamittaista.

Sen verran kovan luokan kuhanuistelija Jari on, että hän oli koko päivän muutaman kalan edellä minua aina iltahämärään saakka. Vasta auringonlaskun jälkeen hämärässä pääsin niukasti Jarin ohi (11 vs.9). Toisaalta hän sai session kaksi suurinta. Kaikkiaan tulos oli mahtava: 20 kalaa veneeseen, joista tosin vain 9 oli mitallisia. Saamamiehen kanssa on aina mukava kalastaa, kun itsekin oppii uutta!

Seuraavana päivänä naapurinmiehen kanssa uudelleen vesille. Vaikka sää, veden lämpötila ym. olivat aivan kuten edellisenä päivänä, saalis jäi neljään kuhaan ja kahteen ahveneen. Kuhistakin vain yksi oli mitallinen. Tyypillistä kuhanuistelussa: välillä kalat lähtevät sisäsaaristosta muualle, etkä löydä niitä mistään vaikka kuinka etsisit. Tilanne heikkeni edelleen seuraavalla kerralla, 11.7., kun sain vain yhden ahvenen takilasta ja sekin aivan "väärästä" paikasta. Veden lämpö oli jo satamassa 24,5. Vaikka sanotaan, että nimenomaan kuha viihtyy mahdollisimman lämpimässä vesessä, rajansa kaikella. Olenkin huomannut, että ihanteellinen pintaveden lämpötila on noin 19-21 astetta kuhanuistelussa.

Viimeisimmän reissun tein eilen ja pääsin taas kokeilemaan virityksiäni. Sää lämmin, mutta ei helteinen. Lounaistuuli tyyntyi iltaa kohden. Veden lämpö 19-20 astetta, eli ihanteellinen. Kaikkiaan kaloja nousi veneeseen 26, joista yksi ahven. Mitallisia kuhia niistä oli 12. Yes!!

Hauskinta illassa oli se, että lähes kaikki uusiomaalatut/tuunatut vaaput toimivat. Olin kaventanut yo. halpisvaappujen uintilevyä kapeammaksi, ja kas kummaa, nyt ne antoivat kolme kalaa. Ao. kuvan Dalton (kolmas yltäältä), jonka useilla eri alkuperäisväreillä en ole koskaan, siis koskaan saanut yhtäkään kalaa, antoi nyt tuunattuna useita kuhia. Kuvan alimmainen vaappu, jolla ei ole edes tuotenimeä ja jonka olin ostanut joskus Honkkarista, antoi samoin useita kaloja tuunattuna. Myös Thunderstickin kaksikoukkuinen yksinkertainen silakkajäljitelmä antoi useita kaloja. Ainoastaan Rapalan (kuvan ylin) tuunattu versio ei toiminut.

Kalojen tulo oli niin rankkaa, että sessio oli pakko lopettaa kesken. Kotona jo yhdeltätoista, perkaus, fileeraus ja pakastaminen. Valmista kahdelta yöllä, minkä jälkeen nautin lasin valkoviiniä :)

Kuhakauden avaus

Kuhakausi avattu ja kaksi iltareissua takana. Helle on nostanut veden lämpötilan ihanteelliseksi eli kalat ovat aktiivisia ja pinnassa. Kaikkiaan kuhia on noussut jo 20 kappaletta ja niistä ainoastaan 3 oli alamittaisia. Tyypillinen mittakala on vajaan kilon painoinen, eikä tänä kesänä ole vielä noussut yhtäkään, joka olisi edes lähellä kahta kiloa. Tyypillistä Helsingin kuhansaaliille onkin se, että määrät voivat olla aika ajoin erinomaisia, mutta kokojen osalta kahden kilon kala on jo huippujuttu.

Tosiaan reissuja on takana jo kaksi vaikka vene siirtyi Taalintehtaalta vasta tiistaina 28.6. Ensimmäinen kerta oli 30.6., jolloin ehdin uistella 3 tuntia yömyöhään. Veneeseen nousi kaikkiaan 8, joista yksi alamittainen. Lämpimän kesäkuun vuoksi veden lämpötila oli noussut jo 17,5-18,5 asteeseen, eli oikein hyvä kuhanuistelun kannalta. Näin lämpimällä vedellä kalat ovat jo pinnassa, ja niinpä takila ei antanut yhtäkään kalaa. Sen verran vilkasta kalantulo oli, että en ehtinyt kuin ensimmäisellä peruspaikalla pyöriä, sillä vapaoja oli koko ajan kokeiltava ja uudelleen viritettävä.

Seuraavalla reisulla 2.7. veden lämpötila oli edelleen noussut, 21-22 asteeseen. Itätuuli tyyntyi iltaa kohden ja ilma oli pilvetön ja helteinen. Keli oli siis kuhanuistelijan kannalta ihanteellinen. Vajaan neljän tunnin uistelu oli jälleen yhtä vapojen sisäänkelausta ja uudelleen virittämistä. Iltasession saalis: 12 veneeseen, joista kaksi alamittaisia. 12 vavan hoitaminen oli sen verran rankkaa tälläisellä kalantulolla, että lopetin homman kesken iltayhdeksän jälkeen, vaikka paras syönti olisi todennäköisesti tullut vasta parin tunnin kuluttua auringon laskiessa. Tälläkin kertaa kaikki kalat tulivat pinnasta ja ensimmäisestä perusmestasta, enkä vapojen jatkuvan kokeilemisen ja virittämisen lomassa edes miettinyt siirtymistä muualle.

Näin hyvällä syönnillä voi hyvin kysyä, onko mitään järkeä pitää 12 vapaa vedessä. Oikeastaan ei olekaan, sillä jos ulommainen plaanarivapa ottaa kalan, joudut kelaamaan kaikki sisämpänä olevat kolme vapaa ensin sisään ennen kuin pääset edes käsiksi siihen vapaan, jossa kala mahdollisesti on. Ja sitten uudelleen neljän vavan viritys. Entä jos siellä uloimmassa onkin vain rakkoleväpuska. Tosiasiassa minulla olikin keskimäärin vain 6-8 vapaa jatkuvasti vedessä, sillä liian moni vavoista oli jatkuvasti kelattuna sisään tai ulosviritysvaiheessa. Kun lisäksi takila ei antanut mitään syvältä, jatkuvasti kalastavia vapoja oli keskimäärin vain 4-6 kpl.

Tämän kauden uutuusvieheitä on voinut käytännössä testata vain pintauistelussa, sillä kalat ovat olleet pinnassa. Koska kalastus tapahtuu poikkeuksetta hyvin sameassa vedessä, olen tänä vuonna keskittynyt väreihin ja haluamieni efektien vuoksi olen ryhtynyt itse sekoittamaan akryylivärejä suoraan pigmenteistä. Ao. kuvassa on neljä uuden värifilosofian tuotetta, sekä viime vuoden ykköspeli, mulkosilmäsärki.

Hämmästyttävää on ollut se, että yli puolet kaloista on saatu kuvan silakka- ja ahvenimitaatioilla, jotka on maalattu Stormin klassiseen Thunderstickiin. Vastaavasti kuvan Bomber 15 A:n päälle maalatuilla ei ole tullut yhtään kalaa! Kun lisäksi noin neljäsosa kaloista on tullut mulkosilmäsärjellä, voi sanoa että suurin osa saaliista on tullut vain kolmella vieheellä! Thunderstickin uinti vaikuttaa jälleen aika lailla ylivoimaiselta. Toisaalta alkuperäisväristen Thunderstickin saalis on ollut lähes nolla, vaikka niitäkin on uitettu todella paljon. Silakka-Thunderstickejä on nyt tulossa heti kaksi lisää. Värikokeilut jatkuvat...

Vielä vetonopeudesta. Veneeni on Silver Eagle jonka perässä on Hondan 115 hv nelitahtimoottori. Vaihteen ollessa päällä vetonopeus on liian kova, noin 2 solmua. Tämän vuoksi olen käyttänyt ajoankkuria vauhtia hidastamassa. Kuha kun ei ole mikään merten torpeedo kuten hauki, joten hitaampi vauhti (noin 1,4 solmua) sopii mielestäni paremmin kuhanuisteluun.