Siianonginta alkoi tänä vuonna vasta 18.4., kun sain ensimmäiset neljä puolen kilon siikaani Larusta. Siikakausi alkoi selvästi myöhässä mm. paksun jääpeitteen ja Vantaanjoen runsaiden (kuraisten)sulamisvesien vuoksi. Helsingin edustan vesi oli poikkeuksellisen sameaa ja roskaista aina huhtikuun puoliväliin saakka. Toisaalta asiassa on se hyvä puoli, että nyt on saanut kalastella rauhassa, kun osa porukasta näyttää luovuttaneen kokonaan.
Mielipaikkani on Lauttasaaren eteläinen ranta ja erityisesti Sisä-Hattu, jonne pääsee vain kahlaamalla pitkän särkän yli. Vaikka olet keskellä kaupunkia, näkymä etelään ja länteen on kuin saaristomerellä. Kalastaakin saa kaikessa rauhassa, kun sunnuntaikävelijöillä harvoin on kahluuhousut vakiovarusteena. Siianonginta on todella rentoa kalastamista. Viritä pohjaonget, mutustele eväitä, hörpi kahvia ja nauti meren kohinasta ja kevätauringosta. Ja jos sattuu hyvä syönti, siikoja voi tulla iltapäivän aikana kymmenkuntakin, joten jatkuvaa puuhastelua vapojen kanssa riittää. Sitäpaitsi kaupungilta voit ostaa kolmen vavan erikoisluvan koko kaudeksi runsaalla kymmenellä eurolla.
Siikaonginta on yllättävää kyllä taito- ja välinelaji. Kalastuslehdissä kerrotaan säännöllisin väliajoin perusasiat, mutta minun näkemykseni poikkeaa aika paljon valtavirrasta. Ensinnäkin käytän epäortodoksisesti jäykkää ja pitkäheittoista (kahdeksan jalan) haukivapaa, jolla voi heittaa mahdollisimman painavaa punttia. Painava puntti (vähintään 50g liukupaino) lentää pitkälle, eikä liiku pohjassa niin helposti kuin kevyet puntit. Meren pohjassa on paljon kasvillisuutta ja roskaa, joten puntin pienikin liike pohjaa pitkin saa koukut ja madot roskaisiksi, jolloin kalantulon voi unohtaa. Pitkät heitot ovat useinmissa paikoissa tarpeen, sillä siiat ovat harvoin aivan rannassa. Melkein voisi sanoa nyrkkisääntönä, että mitä pitemmälle syötin saa rannalta, sitä paremmat mahdollisuudet kalansaantiin on.
Käytän 0,25 kuitusiimaa ja tapseissa 0,2 monofiilia. Kahdella tapsilla en luule saavani kanta kalaa, vaan tuplaan syötin hajun. Siikahan löytää madon hajun perusteella. Jos et ole saanut tuntiin mitään, koukut pitää tarkistaa roskaisuudesta ja madot vaihtaa. Käytän siis ainoastaan elävää syöttiä, matoa. Maissinjyvät, katkaravut ym. sopivat paremmin muihin ruokapöytiin. Niin ja koukut: mahdollisimman pienet kokoa 8-12.
Paikallistuntemus siianonginnassa on välttämätöntä. Syötti pitää osata heittää juuri oikeaan kohtaan, jossa kalat syönnöstävät ja jossa ei ole liikaa kasvillisuutta. Vain kokemuksen kautta opit tuntemaan rantojen pohjat, joten yhden elämän aikana ei kovin montaa mestaa ehdi kunnolla kartoittaa.
Siianonginnan kausi on lyhyt, jäiden lähdöstä vapun jälkeiseen viikkoon. Huippukausi ajoittuu yleensä vappua edeltävään viikkoon. Tämän jälkeen muut, vähempiarvoiset kalat valtaavat rannat ja siiat palaavat kauemmas avomerelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti