Gotlannin reissu ohi (5.4. - 8.4.) ja tässä tärkeimmät. Ensinnäkin kalastusmatka Gotlantiin on ehdottomasti vaivan väärti, vaikka meritaimenen kalastus rannalta on vähintäänkin haastavaa. Ilman (paikallis)opasta ei kannata lähteä mieltään pahoittamaan. Kalastaminen rannalta on poikkeuksellisen miellyttävää jo pelkästään luonnon ja maisemien vuoksi. Ja sitten se saalis: kaksi ylös, joista toinen 3,58 kg / 69 cm, toinen alamittainen 45 cm ja lankomiehelle 1,4 kg / 53 cm. Yes!! FYD:n oppaan mukaan 3,6 kg oli tämän kauden ennätys.
Tuuliolosuhteet ja veden lämpötila määrittävät täysin Gotlannin kalastuksen. Veden lämpötila oli noin 3 astetta ja lahdissa parhaimmillaan pari astetta enemmän. Toisaalta kova tuuli sotki tuulen puoleisen rantaveden, joten kaloja jouduttiin etsimään hieman poikkeavista paikoista. Ensimmäisenä päivänä 1. hot-spotista (Irevik) kaloja ei löytynyt, joten loppupäivä vietettiin Kapelsvikin itärannalla. Sieltä minun kalani nousivatkin ja muu porukka sai vielä pari tärppiä. Seuraava päivä vietettiin kovan länsituulen vuoksi saaren itärannalla useammassa mestassa, josta lankomiehen 1,4:n nousi iltapäivällä. Seuraavana päivänä länsituuli yltyi myrskyksi ja kalastus sai matkailullisen luonteen. Kapelvikennin pohjukka koluttiin ja loppupäivä vietettiin hieman pohjoisempana Falvikenin ympäristössä. Viimeisenä päivänä tuuli kääntyi luoteismyrskyksi, joten suunta länsirannikolle Skansuddin ja Hammaruddin väliselle rannalla. Lisäksi matkan varrella tsekattiin pari paikkaa pohjoisempana: Kovik ja Sigvards. Koko päivänä ei tärpin tärppiä.
Ottivieheiksi FYD:n Kenny ja Jucke neuvoivat punamustaa. Alkukaudesta meritaimenet tarvitsevat ärsytystä, luonnovärit ja hopea toimivat myöhemmin. Kovan tuulen vuoksi perhoa ei kannattanut edes miettiä, joten punamusta 27g Sandgrävlingen oli FYD:n oppaiden ehdoton suosikki. Tosin 3,6 kg:n sain itse tekemälläni punamustalla rannikkovaapulla, joka uppoaa huomattavasti hitaammin kuin paljon käytetyt vicket. Ehkä se oli se salaisuus, viehettä ei tarvinnut jatkuvasti kiskoa rantakivistä, matalassa vedessä kun kalastettiin.
Vielä välineistä. Käytin hyrräkelaa, vaikka paikalliset suosivat haspelia sen pitkäheittoisuuden vuoksi. Tosin Shimanon Calcutta TE 200 DC oli aivan ehdoton pitkäheittoisuutensa vuoksi, eikä se jäänyt yhtään haspeleille pituudessa. Ja niin kuin me hyrrämiehet hyvin tiedämme, tuntuma vieheeseen on aivan omaa luokkaansa hyrrällä kalastettaessa...
Reissun lopuksi puolalaiset mökkinaapurimme kertoivat saaneensa 10 kalaa kahden MP-päivän jälkeen, joista kolme ylös. Tosin heillä oli siitä erikoinen tapa, että kalat (noin 5-6 kg) oli fileerattu kauniisti jo rannalla. Kameraakaan ei ollut sattunut kellekään heistä mukaan, joten saaliskuvia ei ollut esittää... Lisäksi heidän näyttämänsä meritaimenen kylkien pilkut olivat ainoastaan kylkiviivan yläpuolella ;) Että semmoisia kalastajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti