Saavuimme sunnuntaina 7.4. Grankullavikin lomakylään, joka mainosti itseään myös eräänlaisena urheilukalastuskeskuksena. Periaatteessa maritaimenkausi oli juuri alkamassa, mutta meidän (minä ja lankomies) lisäksemme kylässä ei ollut kuin yksi tanskalainen pariskunta, jonka pariskunnan mies kuivatteli kahluuhousujaan saapuessamme. Siis missä kaikki kalastajat? Olimme varanneet oppaat Ölands Fiske & Turistservice:ltä, mutta lomakylän emäntä ei ollut tuntevinaan ko. firmaa, kun kerroimme oppaistamme ... No seuraavana aamuna sitten aloitimme kalastuksen ja Jacob ja Ingemar ilmestyivät tikkana klo 9 majapaikkaamme.
Kevät oli selvästi myöhässä ja veden lämpötila rannoillakin vain noin 3-5 c-astetta, joten haastetta riitti. Ensimmäisenä päivänä tuuli kollisesta, joten kiersimme pohjoisissa paikoissa ja aloitimme Björnsnabben -niemeltä saaren luoteiskulmassa. Kaverille yksi seurio, minulle ei mitään. Siirryimme seuraavaksi pohjoiskärjen majakan, Långa Erikin tuntumaan, ja ensimmäiset epäilyt oppaistamme alkoivat herätä. Aina kun yritimme kysyä, mitä kohtia, matalikoita, kiviä tms. pitäisi erityisesti yrittää, heillä ei ollut hajuakaan ns. hot spoteista. Kommentit olivat, että ollaan tässä ja heitetään merelle. Ingemarilla ei ollut koko opastuksen aikana kertaakaan mitään sanottavaa kalastuspaikoista, mutta erikoinen tapa, että hän hiipi taaksesi, kun heitit viehettä. Lankomies sai pari kertaa hätisteltyä hänet vähän kauemmas, mutta minä en hänen hiipimistäänn huomannut ja puolenpäivän aikaan sain mielettömän siimasopan, kun vieheeni tarttui Ingemarin vavan siimaan heiton taka-asennossa ... Varavapa keloineen autosta ja tunti aikaa hukkaan. Päivän päätteeksi Byxelkrokin eteläpuolelle Toknäs udden ympäristöön, mutta ei tärpin tärppiä.
Seuraava aamu oli tarkoitus aloittaa etelämpää, länsirannikolta Äleklintan kohdalta. Tuuli oli yöllä kääntynyt itään, joten länsirannikko ei ollut ihan paras mahdollinen valinta. Tunnin ajon jälkeen tapasimme oppaamme Äleklintassa ja Jacob totesikin, että ollaan tässä vähän aikaa ja siirrytään pohjoisemmaksi itärannikolle. Juuri tämän takia pyysin, että vaihdoimme kännynumerot, niin hän olisi voinut soittaa suunnitelman muutoksesta... Lopulta päädyimme hieman pohjoisemmaksi Grönvikin eteläpuoliselle rannalla, jossa minulla yksi (todennäköinen) tärppi. Tai ainakin vieheeseen oli tullut pari hampaanjälkeä. Seuraava paikka itärannikolle Högenäsordeen ja sieltä lopuksi hieman pohjoisempaan Källahamnin edustalla olevaan niemeen. Ei tärpin tärppiä eikä tipin tippiä, kun erosimme.
Kolmantena päivä omillamme ja aloitimme päivän saaren pohjoisosan itärannalla olevasta Ängjärnsuddenilta. Ilma aurinkoinen ja tuuli idästä. Kalastimme erityisesti niemen etelärantaa lomakylän emännän ohjeen mukaisesti. Ei mitään, joten lyhyt pistäytyminen länsirannalle Byrums Sandvikin eteläpuolelle. Päivän päätteeksi kalastimme vielä itärannan Kesnäsuddenin rantaa pari tuntia... ei tärpin tärppiä.
Neljäntenä päivänä turhat paineet olivat jo kadonneet, sillä mp keikka alkoi näyttää ilmeiseltä :D Tuuli edelleen idästä, joten suuntasimme jälleen itärannikon kalastuspaikoille. Päivän aloitimme kuitenkin Bjönsnabbenilta, jossa lankomiehellä ensimmäisenä päivänä seurio. Ei kuitenkaan mitään. Itärannalla suuntasimme ensin Kroppordeen, jossa vihdoinkin avasin tilin. Niemen eteläpuolella matalasta vedestä ensin yksi alamittainen hetken aikaa kiinni ja puoli tuntia myöhemmin hieman sisemmästä vihdoin noin puolentoista kilon kala kiinni! Ainoa mutta vaan oli se, että kiinni jäänyt kala olikin hauki!! :D Seuraava paikka hieman etelämpänä Nybyorde ja nyt vuorostaan lankomiehellä kala kiinni. Siiman päässä noin kolmekiloinen kaunis hauki...
Päivän päätteeksi kävimme vielä Björnsnabbenilla ja rannalta löytyi tanskalainen mökkinaapurimme puolisoineen. Hetken heiteltyämme palasimme autolle samalla, kun tanskalainenkin lopetteli. Autolle tullessaan hän kantoi noin parin kilon meritaimenta ja näytti takakontissa toista samanlaista. Kolmannen oli kuulemma päästänyt takaisin, kun oli niin laiha... Jaa, että sillä tavalla. Ja oli heittänyt pinkkiä katkaperhoa bombetella koko päivän samasta paikasta niemen kärjestä. Oli kuulemma kymmenens kerta kun oli täällä kalastamassa. Niin kuin kaksi vuotta sitten totesin, Gotlantiin ei kannata lähteä ilman hyvää opasta mieltään pahoittamaan. No eipä se kannata näköjään Öölantiinkaan lähteä ilman hyvää paikallisopsta, joka tuntee kalastuspaikat ja tietää mitä tekee :D Ainoa lohtu Öölannin meritaimenreissussa todellakin oli se, että oppaiden kanssa emme saaneet kalan kalaa. Itseksemme saimme edes ne hauet...
Suomikalastus oli pitkän talven takia selvästi myöhässä ja vasta sunnuntaina 21.4. ensimmäisen kerran siikaongelle Laruun. Kalastaa ehdin vain runsaat puoli tuntia, kun lounaistuuli toi viimeiset ajojäät rannalle. Yksi puolen kilon siika ehti kuitenkin tarttua pohjaonkeeni.
Seuraavana päivänä töiden jälkeen pariksi tunniksi uudelleen yrittämään, mutta itätuuli oli tuonut Vantaan kuraiset vedet Laruun. Kalansaanti heikkenee heti ja juuri kukaan ei ollut saanut juuri mitään. Minullekin vain yksi siika ylös illan saldona. Jäät olivat vihdoin sulamassa myös Taalintehtaalla, joten pyysin D-marinin poikia laskemaan veneeni veteen haukikauden aloittamiseksi. Tarkoituksena olisi ollut lähteä heti seuraavana viikonloppuna ensimmäiselle haukireissulle Kemiönsaaren eteläpuoliselle vesialueella. Vene tuli valmiiksi kauniisti pohja maalattuna ja jäätkin sulivat sopivasti. Minulle ei vaan muistettu ilmoittaa asiasta kuin vasta seuraavana maanantaina :D No sattuuhan sitä ... Vappua edeltävä viikonloppu sujuikin sitten siikaongella Larussa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta saaliiksi sain vain yhden kivinilkan. Hankala huhtikuu 2013, eipä voi muuta sanoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti