Kesän haukikauden päätös

No niin, tänään se sitten päättyi. Viimeinen alkuvuoden haukireissu ohi Taalintehtaalla ja vene Laajasalossa keskikesän kuhakautta aloittamassa. Kiitos Antille avusta veneen nostossa.

Kesäkuussa tein vielä joitakin haukireissuja, joiden ansiosta koko alkukauden 2011 haukisaalis veneeseen ylsi 79 haukeen. Näistä kalakavereiden osuus oli 9 kalaa (neljällä reissulla). Suurimmat kalat kutuajan kalastuksessa olivat: 7,1kg, 6kg, 4,6kg ja 4kg. Kutuajan jälkeen alkukesän kaloista suurimmat olivat: 7,3kg, 5,6kg, 4,4kg ja 4,3kg. Ei mitään jättiläisiä, mutta kunnon kaloja, jotka kyllä taistelivat vastaan. Luonnollisesti kaikki päästettiin vahingoittumattomina takaisin veteen. Ao. kuvassa vielä 5,6kg / 95cm, jonka sain 9.6. ja tätä alemmassa kuvassa 20.6. kalastettu, koko alkuvuoden suurin 7,3kg / 97cm.

7,3 kiloinen oli mainio tapaus. Nostettaessa ylös se ei pannut lainkaan vastaan ja antoi kiltisti laittaa leukapihdit ja kidanavaajan suuhunsa. Vaikkaa takakoukku oli varsin pahasti ja syvällä kidassa kiinni, se antoi kaikessa rauhassa irroittaa sen. Sitten punnitus ja valokuvaus ilman mitään riehuntaa. Lopuksi se ui vapautettaessa saman tien syvyyksiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisi olla tuttu operaatio tälle kaverille :)

Koko jaksoon mahtui ainoastaan yksi mp-päivä, joten voitte uskoa, että innostukseni hauen heittokalastukseen on vain kasvanut. Uusien kalastuspaikkojan kartoittaminen ja löytyminen on ollut myös positiivista. Uudet vieheet ja vanhat strategiat ovat toimineet todella hyvin. 13.6. olikin eräänlainen huippupäivä: 10 kalaa ylös, suurin 4,3kg. Mutta parasta päivässä oli viiden peräkkäisen heiton ja viiden eri kalan (puikkarin) putki! Kaikki pikkusärjellä (12 cm / 38g) saman kaislikon reunalta. Tähän asti jo kahden kalan putki on ollut huippujuttu. Ao. kuvassa pikkusärki ja muut alkukesällä parhaiten saalista antaneet jerkit.

Käsitykseni kirkaan veden hauenkalastuksen erilaisuudesta verrattuna samean veden kalastukseen on vain vahvistunut. Väittäisin myös, että se on haasteellisempaa kuin samean veden kalastus, mutta samalla antoisampaa, kun kalat ja niiden iskut näkee livenä!

Veneen keulassa olava sähkömoottori on aivan ehdoton. Tämä on nyt toinen sähkömoottorikesä, enkä voi enää ymmärtää, kuinka aiemmin pystyin kunnolla haukea edes heittokalastamaan. Kalastuspaikat pystyy koluamaan niin paljon tarkemmin, kun sähkömoottorilla voi ajaa jokaisen kaislikonreunan ja karikon ympäriinsä. Eikä sen tarvitse olla mikään huippukallis gps-kone, vaan edullinen perusmoottori, jota voi ohjata painamalla jalalla painikkeita samalla kun kädet ovat vapaana heittamiseen.

Kesän haukikausi päättyi siis tähän. Isommat hauet ovatkin jo paenneet lämpimiä pintavesiä syvemmälle. Heittokalastajalle puikkareita toki löytyy koko kesän kaislikoista, mutta heinäkuussa kuhanuistelu on välillä hauskempaa. Palataan siis asiaan elo-syyskuun vaihteessa, kun vedet ovat jälleen alkaneet viilentyä ja isot kalat palaavat rantavesiin tankkaamaan talvea varten ...

Kuhaa uistellen

Viimeistään juhannuksen jälkeisenä viikkona vedet ovat lämmenneet niin paljon, että kesän kuhanuistelukausi alkaa. Viimeisen Taalintehtaan haukireissun jälkeen vene nousee trailerille ja suuntaa kohti Helsingin Laajasaloa, jossa toinen venepaikka. Miksi Helsinkiin? Ensinnäkin helsinkiläisenä voin ostaa kaupungilta uisteluluvan, joka antaa luvan käyttää rajoittamattomaan määrään uisteluvapoja Helsingin ja Espoon vesialueilla. Yhdellä vavalla uistelu kun nyt vain olisi aika nihkeää. Toiseksi mahdollisuudet erinomaisiin saaliisiin ovat hyvät Helsingin vesillä, vaikka kalastuspaine onkin varsin kova. Kolmanneksi paras uisteluaika on iltapäivästä iltamyöhään, joten lähteminen kalaan ja palaaminen kalastamasta on vaivatonta.

Uistelu poikkeaa huomattavsti heittokalastuksesta sekä tekniikaltaan että hengeltään. Heittokalastus on luonteeltaan aktiivista kalojen etsintää ja jokainen tärppi tuntuu kalastajan selkäytimessä. Uistelu on huomattavasti teknisempää ja perustuu enemmän välineisiin, kalapaikkojen tuntemukseen ja luonnon tarkkailuun. Kuhanuistelussa maksimoidaan saaliin todennäköisyyttä ja onnistuminen on useasta muuttajasta kiinni.

Ensimmäisen muuttujaryhmän muodostaa kalenteri ja kellonaika. Kuhat kutevat pääosin kesäkuussa ja kudun jälkeen niiden syöntihalut ovat kiivaimmillaan. Parhaimmillaan kuhanuistelu on tämän vuoksi heinäkuussa helteisellä kelillä, kun kuhaparvet tulevat aivan pintaan saalistamaan. Elokuun alkupuolella voit vielä saada hyviä saaliita, mutta jo kuun jälkipuoliskolla kalat kaikkoavat vähitellen syvempiin vesiin ja sisäsaariston ulkopuolelle. Vuorokaudenajasta paras jakso alkaa iltapäivällä ja päättyy iltahämärään.

Toinen muuttuja on sää. Veden lämpötilan pitäisi olla mielellään vähintään 18 astetta. Kylmelmälläkin voi toki uistella, mutta todennäköisyys heikkenee tuntuvasti. Tuulensuunnista parhaat ovat lempeä lounainen tai lämmin itäinen. Pohjois- ja luoteistuuli tarkoittaa aina kylmää ilmaa pohjoisesta, mikä vie kuhien syöntihalut.

Kolmannen muuttajaryhmän muodostaa paikallistekijät. Kokemuksen kautta oppii vähitellen tietämään, missä kalat viihtyvät. Erilaiset salmet ja selät ovat parhaita paikkoja heinäkuun kuhanuistelulle. Syvyyden tulisi olla vähintään kolme metriä. Lisäksi olen huomannut, että pintaan asti ulottuvien ahvenruoho"metsien" vierustoilla kuhat viihtyvät erityisen hyvin. Kaikuluotain on kuitenkin välttämätön apuväline kuhaparvien paikantamiseen. Luotainhan ei erittele kalalajeja, mutta siellä missä on saaliskalaa, voi myös olla kuhaparvia. Toisin sanottuna, siellä missä ei ole saaliskalaa ei varmasti ole myöskään kuhia. Vaikka olen uistellut jo viisi kesää aktiivisesti kuhia, olen vasta pystynyt löytämään kourallisen paikkoja, mistä kalat voi kohtuullisen varmasti löytää.

Paikallistuntemuksen vuoksi kuhanuistelu on tosiasiassa varsin vaikea laji. Helsingin seudulla tämä johtuu siitä, että monet nk. tunnetuista kuhapaikoista on selvästi ylikalastettu. Kun ajat heinäkuun iltana itäväylää, voit todeta, että Vanhankaupunginlahdella on sen seitseman venekuntaa kuhia uistelemassa. Samoin Laajalahdella. Mitallisen kuhan saaminen alkaa olla näissä paikoissa vaikeaa. Tämän vuoksi en valitettavasti tässäkään kirjoituksessa anna tarkempia koordinaatteja siitä missä uistelen.

Neljännen ryhmän muuttujia muodostaa välineet. Koska kyse on todennäköisyyden maksimoinnista, kalastan mahdollisimman monella vavalla. Yksin kalastettaessa tämä merkitsee 12-13 vavan patteria, jotka pystyy vielä kohtuullisen hyvin hoitamaan. Kaverin kanssa tämä vapamäärä hoituu leikiten. Eli plaanareilla molemmille puolille 3 vapaa (=6 vapaa) viuhkana ulos. Veneen molemmille laidoille kymmenen jalan vapa, joihin painavat, noin 30 g puntit (2+6=8 vapaa). Potkurivirtaan kaksi vapaa, joista toinen lähelle, noin 10-15 metrin päähän ja toinen kauas, 20-30 metriin (8+2=10 vapaa). Ja lopuksi takilaan veden syvyydestä riippuen 2-3 vapaa, eli kaikkiaan 12-13 vapaa. Kuulostaa paljolta, mutta tähän se nyt vain on asettunut vuosien kuluessa.

Hyvässä uisteluvavassa on kaksi ominaisuutta: Isot vaparenkaat ja lyhyt varsi kelan takana. Perusvapani on 7 jalan Shakespearen GT, joka on hyvin toimiva ja edullinen perusvapa uisteluun. Takilassa olen käyttänyt notkeita parushalpoja Daiwan Strikeforce Downrigger 7DDT -vapoja. Kelana luonnollisesti edullinen hyrräkela, johon ei kannata omaisuuksia uhrata. JSB:n kokoalumiininen uistelukela on hyvä peruskela. Siimana käytän 0,4 - 0,45 monofiilia, jonka katkeamista ei tarvitese edes miettiä.

Viehevalintaa ylikorostetaan kuhanuistelussa. Kalastusliikkeet ovat täynnä "luottopelejä" tai nk. "konkareiden" tekemiä malleja ja väreäjä. Olen kokeillut kaikenlaisia, mutta valitettavasti viehevalinta on mennyt yhä enemmän itsemaalattujen suuntaan nimenomaann pintauistelussa. Onko se nyt vain niin, että valtaosa Suomessa myytävistä kaupan vieheistä on yksinkertaisesti tehty järviolosuhteisiin, jossa värien näkyvyys, kuhien saaliskalat ym. poikkeavat merikalastuksesta. Se mikä toimii järvillä on kelvoton merellä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen päätynyt vuosien jälkeen siihen, että paras uinti on Stormin klassisessa Thunderstick:ssä. Se nyt vain toimii parhaiten ja aina kun niitä jostain ylipäänsä edes saa (usein alennushyllyllä), kahmin niitä varastoon kassikaupalla.

Pintauistelussa Thunderstickistä olen sitten tehnyt omia muunnoksia, joista ao. kuvan versiot ovat selvinneet kalastuksen darwinismista hengissä. Kuvassa myös alkuperäisiä, hyvin toimivia värejä.

Seuraavassa kuvassa on muidenkin valmistajien vaappuja ja halpisvaappuja, jotka on maalattu uudelleen. Näitä käytän hieman syvemmällä uivissa vavoissa. Ja lopuksi takilan luottopelejä, joiden vahvimmat värit ovat keltaoranssi ja sinisen eri vivahteet. Myös parhaat Thunderstickit päätyvät usein takilaan, kuten esim. mulkosilmäsärki. Tämän kesän kuhakaudelle on tarkoitus tehdä uusia värejä erityisesti takilaan, mutta niistä myöhemmin.

Kuhaa uisteltaessa ei riitä, että virität vavat, ajelet tuttujen ottipaikkojen vierustoja ja seuraat kaikua. Luonnoilmiöiden seuraaminen on myös hyödyllistä. Esimerkiksi tiirojen syöksyt mereen ja pintaat kertovat siitä, että petokalat ajavat pikkukaloja pintaan. Siis sinne myös uistelemaan. Myös veden lämpötilan seuraaminen on tärkeää, sillä kuhat viihtyvät tyyppillisesti siellä, missä vesi on lämpimintä. Asteen parin muutos voi olla hyvinkin ratkaisevaa saaliin kannalta.

Kaiken kaikkiaan kuhanuistelun viehätys on lopulta siinä, että tämä kala on arvaamaton. Vaikka kaikki näyttäisi olevan olosuhteiden puolesta kohdallaan, kaloja vain ei ole missään. Kuhaparvet liikkuvat paljon kesälläkin, ja joinakin päivinä ne eivät ole sisäsaaristossa, vaikka kuinka kiertäisit luottopaikkoja. Seuraavana päivänä saalis voi sitten olla erinomainen, etkä oikein itsekään ymmärrä miksi. Myös aika ajoin kuhien sijasta voit saada suuren ahvenen (erityisesti takilasta) tai jopa hauen, vaikka niitä ei juuri olekaan Helsingin sisäsaariston sameissa vesissä.

Alkukesän hauki

Toukokuun lopun lähestyessä hauenkalastus muuttuu veden lämmetessä ja haukien kiivaimman kutuvaiheen päättyessä. Kudun jälkeen hauen syntihalut ovat kovat, sillä talvi ja kutu ovat vieneet voimat. Tähän aikaan vuodesta kalastus onkin erityisen antoisaa, kun pienetkin kalat panevat kunnolla vastaan. Veden lämmetessä kalat siirtyvät pikkuhiljaa kesän saalistusreviireilleen, joten kaloja tulee etsiä aivan eri paikoista kuin alkukeväällä. Tyypillisesti hauet vaeltavat vähitellen kutulahtien perukoista lahtien suille ja saarten reunoilla, joissa on kaislikkoa, kivikkoa ja/tai rakkoleväpenkkoja. Lopulta viimeistään kesäkuussa hauet löydät myös selkien karikoiden reunoilta, jotka ovat hyviä saalistuspaikkoja. Kaikkiaan hauet asettuvat sinne, missä veden lämpötila ja saalistusmahdollisuudet ovat parhaimmat. Saalistuspaikoilla on selkeä ranking ja suurimmat kalat valtaavat luonnollisesti parhaimmat paikat pienempien haukien jäädessä koko kesäksi kaislikoihin. Nk. vartijahauet löydät taas tutuilta paikoiltaan.

Taalintehtaan ja Hiittisten vesialueella vesi on nyt erityisen kirkasta ja kalastus poikkeaa monen muun vesialueen kalastuksesta. Syönti harvoin ajoittuu keskelle päivää, vaan alkaa vasta iltapäivällä ja päättyy iltahämärään. Toinen syöntiaika on aivan aamu, mutta auringon noustessa aikaisin jaksan harvoin olla silloin paikalla. Varsinkin aurinkoisina päivinä kalat ovat päivällä varovaisia ja tyynellä kelillä kalastus on erityisen haastavaa. Pilvinen ja lounaistuulinen päivä on paras. Tähän aikaan vuodesta kierretään lukuisia potentiaalisia kalastuspaikkoja ja kaloja joutuu usein etsimään. Ei riitä, että käyt vain muutamassa kutulahdessa, kuten aivan alkukaudesta. Samoin vieheet (jerkit) on nyt saatava uimaan syvemmälle kuin alkukaudesta, sillä kalastettavien paikkojen syvyys on tyypillisesti puolestatoista metristä noin neljään. Kirkkaan veden vuoksi tarvitset nyt pitkiä heittoja, sillä kalat ovat varovaisia ja huomaavat sinut jo kaukaa.

Minulla on ollut tähän vuodenaikaan kaksi strategiaa. Tarjoa kalalle helppoa syötävää tai lähetä petokala reviiriä häiritsemään. Yllä olevassa kuvassa on vuosien varrella hyvin toimineita jerkkejä, joissa hopea on keskeinen väri. Hopeaa on lähes kaikissa hauen saaliskaloissa: Särjissa, silakoissa, lahnoissa, pasureissa ... Erityisen hyvin ovat toimineet erilaiset "haavoittuneet" kalat, jotka luovat hauelle illuusion helposta saaliista. Luonnonvärit toimivat kaikkiaan hyvin. Vaikka alkukesällä jerkin uitto voi olla nopeampaa kuin kutuaikana tai loppuvuodesta, olen huomannut, että nimenomaan "haavoittuneiden" jerkkien uitossa tietty hitaus ja epäsäännöllisyys toimii hyvin.

Toinen hyvä strategia ovat ahven- ja kuhaimitaatiot. Hauki puolustaa saalistusreviiriaan ja toinen petokala laukaisee helposti iskureaktion. Nyt joudut kuitenkin reagoimaan tärppiin nopeasti, sillä harvoin hauki iskee nälkäänsä. Alla olevassa kuvassa on joitakin hyviä loppukevään/alkukesän jerkkejä, vanhimmat ylimpänä.

Seuraavassa kuvassa on joitakin tälle kesäkaudelle tehtyjä uutuuksia, joista selkäuimarit ovat olleet käytössä. Yli puolet kaloista on saatu niillä.

Helatorstaina tein viimeisimmän koko päivän reissun lankomiehen kanssa kotivesille. Päivä oli aurinkoinen, mutta kaloja tuli tasaisesti koko päivän. Veneeseen nousi kaikkiaan 8, minkä lisäksi lukuisia tärppejä, näykkäisyjä ja seurioita. Näitä alkukesän koko/puolipäivän reissuja on ollut viisi, joista ensimmäisellä 17.5. tuli suurin kala: 4,4 kg, nk. j-pakalta.

Kaikkiaan kaloja on noussut näillä reissuilla 22 ja joukkoon mahtui yksi mp-keikkakin. Ko. päivänä kalojen syöntihalut olivat olemattomat. Vaikka syy on täysin kalastajan taidoissa, itselleni olen yrittänyt keksiä nopeasti nousseesta vedenkorkeudesta hyvän tekosyyn epäonnistumiselle ;)

Alkukesän kalastuksen hienoin puoli on itse vuodenaika. Luonto on herännyt talven horroksesta, valoa riittää pitkälle iltaan saakka ja kalastaminen on miellyttävää, kun lämpötilat ovat nousussa. Lisäksi vastaan voi tulla yllättäviä vieraita, kuten nyt helatorstaina. Eräässä lahdessa vastaamme ui rantakäärme, josta sain ao. kuvan :)