Öölanti

Talven aiheuttama tauko kalastuksessa alkaa olla aika tuskallista, mutta helpotusta on tulossa. Huhtikuun toisella viikolla lähdetään lankomiehen kanssa Öölantiin kalastamaan meritaimenta rannalta. Innostus rannikkokalastukseen tulee kahden vuoden takaisesta Gotlannin ressusta, jolloin sain jopa 3,6 kg kalan ja lankomiehellekin mukava 1,5 kiloinen. Vuokramökki Grankullavikista ja opas pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Loppuaika (kaksi kalastuspäivää) ollaankin sitten omillaan. Saaps nähdä miten käy. Talven aikana olen taas tehnyt joitakin uusia rannikkovaappuja ajatellen nimenomaan kalastusta hyvin matalassa vedessä. Ao. kuvien  vaappujen strategiset mitat ovat 9 cm / 20 g ja tuulenkaloille 13 cm / 17-20 g. Kaikki ovat hitaasti ja väristen uppoavia, jotta niitä voi kelata hitaasti kylmässä vedessä.

Lisäksi olen tehnyt suuren määrän perhoja: Pattegrisen ja Magnus muunnoksia, katkajäljitelmiä, omia "mysis" -jäljitelmiä ym. Perhoja käytän ensisijaisesti sivuperukkeissa sekä bombetten kanssa. Pari perkovapaakin otan mukaan varmuuden vuoksi, jos tulee todella tyyni keli... Kalastamme siis rannalta matalassa vedessä kahlaten. Veden lämpötila on tärkeä alkukevään kalastuksessa ja pienikin muutos voi olla tärkeä kaloja etsittäessä. Keväällä meritaimenet hakeutuvat mielellään mataliin lahtiin, joissa veden lämpötila on hieman korkeampi kuin muualla ja siten on suurempi todennäköisyys, että pohjaeliöt ovat liikkeellä talven jälkeen. Veden lämpötilan mittaamiseen löysin Claes Ohlssonilta kätevän (ja edullisen) lämpömittarin, jolla voi näppärästi mitata veden lämpötiloja samalla, kun kahlaa. Paketin mukaan se olisi vedenpitävä, mutta en ihan taida uskoa/kokeilla.

   
Vielä tilpehööreistä. Viehelukot ovat aina olleet meritaimenen rannikkokalastuksessa yksi hankaluus. Mistä löydän kestäviä, kevyitä ja pieniä, mutta samalla kohmeisilla käsillä helposti avattavia viehelukkoja, joissa on käytetty kunnollista rst-terästä. En mistään, joten päätin tehdä itse omat lukkoni. Ao. kuvassa 0,6 mm teräslangasta (rst) taivutettuja lukkoja, joista toinen avattava (ns. norjalainen) malli ja toinen malli, jossa lukkoa ei tarvitse varsinaisesti avata, vaan viehe "kierretään" lukkoon. Malli on Lundgrenilla myytävästä (selvästi suuremmasta) kilpalukosta, jota käytän hauenkalastuksessa. Vetokokeissa olen todennut, että lukkoni kestää hyvin 6 kg painon. Kaikkein pienimmät ovat alle 10 mm pituisia ja ne soveltuvat hyvin perhoille sivuperukkeisiin ja bombetteen. Perhon uinti ei kärsi lainkaan lukosta, vaan päinvastoin. Perho voi "elää" lukossa paremmin kuin kiinteässä solmussa. Huhtikuun alkuun on vielä aikaa, joten vaappujen tekoon ja kamojen virittämiseen on vielä aikaa ...

Vielä ruotsalaisesta avoimuudesta. Herra nimeltä Pelle Klippinge on kirjoittanut juuri äsken ilmestyneen kalastusoppaan Smålannin rannikon ja Öölannin meritaimenkalastukseen. Hämmentävää on se, kuinka yksityiskohtaisesti hän kuvaa karttojen kera vajaat 50 kalastuspaikkaa. Suomessa tätä ei tapahtuisi koskaan. Myös netistä löysin useita ruotsalaisten pitämiä blogeja, joissa kerrotaan aika avoimesti kuvien kera meritaimenen kalastuspainoista Öölannissa.