Kalastusblogin päivitys on jäänyt vähemmälle nyt alkusyksyllä, mutta tässä vähän päivityksiä. Syyskuun lopulla tein tutun kalastusporukan kanssa kalastusmatkan Kanadaan, Vancouver Island:iin. Saman porukan kanssa olimme liikenteessä jo syksyllä 2010 ja kun lohennousu oli tuolloin paras sitten 1930-luvun, oli selvää, että sinnehän piti päästä uudelleen. Toisin kuin Euroopassa Kanada huolehtii erinomaisesti omista lohijoistaan ja saalisvarmuus on aivan eri luokkaa kuin Euroopan kituvilla joilla. Jos Kanadan Länsirannikolla olisi yksikin niin huonossa kunnossa oleva lohijoki kuin Euroopan "parhaat" joet, se laitettasiin heti muutamaksi vuosikymmeneksi täydelliseen kalastuskieltoon. Verkkojen kanssa joissa ja niiden suulla ei saa kalastaa lainkaan ja ainoastaan alkuperäiskansoilla on rajoitettuja erivapauksia. No mutta se kalastuspolitiikasta... turha kiusata itseään, sillä muutosta parempaa ei ole ainakaan Suomessa odotettavissa. Onneksi on mahdollisuus tehdä valintoja ja minua tuskin tullaan näkemään esim. masentavassa kunnossa olevalla Tenolla tyhjää vatkaamassa!
Syksyllä lohennousun aloittaa kuningaslohi (Chinook), minkä jälkeen on vuorossa hopealohi (Coho) ja lopuksi kova taistelija koiralohi (Chum). Tänä syksynä tähtäsimme kuningaslohen ja hopealohen nousuun. Majapaikkamme oli Cowichan Laken kylä, jossa kalastusoppaamme Kenzie pitää perheineen majoitus ym. fasiliteettia. Tärkeimmät joet missä oli tarkoitus kalastaa ovat Nitinat ja San Juan. Menimme Kanadaan itse asiassa kahdessa porukassa, sillä Kalle ja Antti kävivät aluksi mantereen puolella kalastamassa valkosampea neljänä päivänä ja minä, Pasi ja Jari menimme mielummin yksinomaan lohijoille ja otimme siksi pari päivää enemmän kalastusta siellä. Lehto Lontoon kautta Vancouveriin lauantaina 22.9., lentokentän autovuokraamoon ja ajo Nanaimon lautalle ja perillä vielä runsaan tunnin ajo perille. Kuulostaa rankalta, mutta meni yllättävän hyvin. Olimme siis lauantaina Kanadan aikaan illalla perillä ja seuraavana aamuna heti kuudelta aamiaispöytään ja ennen seitsemää liikkeelle. Illalla saimme vähän vihiä, mitä tuleman pitää. Kenzie kertoi, että Kanadan länsirannikolla on ollut pahin kuivuus 41 vuoteen. Kalat eivät olleet juurikaan päässet nousemaan jokiin, sillä ne olivat kuivuneet loriseviksi puroiksi. Ne, jotka olivat ehtineet nousta jokia jonkin matkaa olivat juuttuneet kiinni muutamiin pooleihin. Ja sääennuste lupasi auringonpaisteen ja kuivan kelin jatkuvan....
Koska ensimmäinen kalastuspäivä oli sunnuntai, suuntasimme matkamme San Juan joelle, sillä Nitinat on paikallisten viikonloppukalastajien suosikki. Noin tunnin ajon jälkeen olimme aamuvarhaisella San Juan joen alajuoksun yhdessä poolissa, jossa oli vielä kohtalaisesti vettä. Runsaan tunnin kalastus ja sekä Jarilla että Pasilla pienet cutthrout -taimenet (käänös punakurkkutaimen?) siiman päässä. Hopealohista tai kuningaslohista ei tietoakaan. Sitten kävely ja pieni eksyminen metsässä matkalla seuraavalle poolillie hieman ylemmäs joenvartta. Kuvasta näkyy hyvin vesitilanne...
Ja olihan se sielläkin yhtä vaikeaa! Vain yksi iso kuningaslohi kiinni muutaman hypyn ajan kunnes vapautti itsensä. Pasila ja Jarilla ei mitään tapahtumia. Kaloja kyllä nähtiin, mutta ne eivät olleet syönnillä!! Loppupäivä San Juan joen suulla, mutta kalansaanti oli aivan yhtä vaikeaa.
Kanadassa nousulohen kalastus joella poikkeaa aika lailla Suomen (Euroopan) lohenkalastuksesta. Vaappuja ei käytetä lainkaan, vaan lipat ja perhot ovat ehdottomia suosikkeja. Myös lusikoita käytetään selvästi vähemmän kuin meillä. Kalastus on pääsääntöisesti pyydystä ja vapauta (c&r) -periaatteella. Kalastaessa saa käyttää vain väkäsettömiä yksihaarakoukkuja. Tarkoitus on siis säästää kaloja, jotta lohenkalastus voi jatkua tulevinakin vuosina. Esimerkisi San Juan joella kalan sai pitää ainoastaan joen suulla olevan maantiesillan merenpuoleisella vesialueella, eli käytännössä merellä. Kahden kalastusreissun jälkeen en todellakaan voi väittää olevani mikään Kanadan lohenkalastuksen asiantuntija, mutta ao. kuvaan olen laittanut joitakin vieheitä, joilla olen siellä kalastanut. Ne ovat siis oppaamme Kenzien suosikkeja:
Kalastimme kaikki hyrräkelalla ja 10 - 11 jalan lohivavoilla. Vaikka oppaan kalastusvälineet olivat ihan ok, toimme tällä kertaa omat vavat ja kelat mukanamme. Perhovälineet ovat Kanadassa suosittuja, sillä joet ainakaan Vancouver Island:lla eivät ole lopulta kovin leveitä. Perhoja tai kevyitä lippoja heiteltäessä heittosiiman päähän tulee luonnollisesti liittää liukupaino, jonka jälkeen tapsi ja viehe. Kuningaslohien ja koiralohien kalastuksessa käytetään lisäksi menetelmää, jossa perhoa uitetaan virran mukana kohon kanssa, joka pitää, tapsin päässä olevan painon kanssa, perhon sopivalla syvyydellä. Kuvassa oleva mätimunaa simuloiva perho ja "Egg sucking leech" olivat Kenzien suosikkeja.
Ensimmäisen päivän jälkeen ymmärsimme, että kuningaslohen osalta kalastus oli turhaa. Käytimme siten pääasiassa pikkulippaa (kuvan keskellä), joka tarvitsi painon tapsin yläpuolelle, jotta sen sai edes jotenkin heitettyä monttuihin, joissa kalat lymysivät. Tarkoitus oli mennä toisena päivänä Nitinat joelle, mutta se oli suljettu kokonaan kalastukselta kuivuuden vuoksi. Suuntasimme samoille mestoille aurinkoisessa kelissä kuin edellisenä päivänä, mutta ei mitään, ainakaan minulla. Vain yksi isompi hopealohi hetken siiman päässä. Kolmantena päivänä oli aamulla hieman pilvisempää ja suuntasimme heti aamulla San Juan joen suulle, sillä vuorovesi oli aamupäivällä korkeimmillaan ja kalat nousevat usein sen mukana joelle. Mutta vaikeata oli!! Kuitenkin ja vihdoin yksi hopealohi pysyi kiinni aina vapautukseen asti. Kiloja tosin vain 4,5 oppaan silmäpuntarin mukaan (ks. kuva ylhäällä). Lisäksi pari hyvää tärppiä. Koko seurueella kaloja määrä, joka mahtuu yhden käden sormiin. Ja kalastettiin sentään aamuvarhaisesta iltapäivään.
Neljäntenä päivänä aivan yhtä vaikeaa. Epäinhimillisen vaikean päivän alusi yksi noin 4-5 kg hopealohi (c&r) ja loppupäivänä ei tärpin tärppiä... Hieman lohdutti se, että koko muu kööri sai vain kaksi kalaa. Sitkein kalastaja meistä oli selvästi Pasi. Vaikka olosuhteet olivat vaikeat, hän jaksoi yrittää kybällä koko päivän ja koko reissulta hän saikin eniten ja varsin tasaisesti kaloja. Antti ehdottelikin jo neljännen päivän päätteeksi, että kyselisimme Kenzieltä mahdollisuuksia bassinkalastukseen!!
Viides päivä kuluikin sitten matkailun merkeissä. Aamulla menimme veneellä hieman eri reittiä "yläpoolille". Maisemat hienot ja usva aamuauringossa upea, mutta hei mehän oleimme tulleet kalastamaan. Yläpoolilla käännyimme takasin saman tien ja palasimme San Juan joen suulle. Oppaiden epätoivo alkoi olla käsin kosketeltavaa, mutta heidän kunniakseen voi sanoa sen, että vaikka näimme runsaasti kuningaslohia kutupuuhissa, he eivät antaneet niitä kalastaa. Päivän päätteeksi jopa sitkeä Pasimme oli turhautunut.
Viimeisenä päivänä vihdoinkin hieno keli, eli sadetta, sumua ja pilvinen päivä! Ja siksi kalat olivat vihdoinkin syönnillä. Jatkuva auringonpaiste olikin jo pilata koko loman :D Muutimme taktiikkaa ja kalastimme lähes koko päivän veneistä San Juen joen sillan yläpuolisella suvannolla. Koko seurue sai yli kaksikymmentä kalaa ja minäkin jopa kolme hopealohta haaviin, useita tärppejä ja karkuutuksia ja seurioita. Suurin noin 8 kg, muut 6+ ja vajaat 4 kg. Kuvissa 8 ja 6+ kalat.
